Wovenhand: The Threshingfloor

Milloinkohan viimeksi Tavastia-kubilla on laulettu lukuisia kappaleita Jeesuksesta sadoille ihmisille? Amerikkalaisyhtye Wovenhand teki sen toukokuun visiitillään.

Yhtyeen linja kulkee edelleen täysin omanlaistaan musiikillista preeriapolkua tämän neljännen pitkäsoittonsa myötä. Johtohahmonsa David Eugene Edwardsin hypnoottisen omistautunut, kerronnallinen laulu soi tummasävyisen nuottirivistön päällä. Se taas on upeasti punottu folkista, vaihtoehtorockista, huminasävyistä ja amerikkalaisesta folkloresta.

Yhtyeen nimi tarkoittaa rukoukseen yhteen liitettyjä käsiä. Levyn nimi taas puimatannerta, sanaa jota muun muassa Johannes Kastaja käytti ennustaessaan Jeesuksen tulosta. Edwardsin kasvatti hänen setänsä, joka oli vanhatestamentillinen matkasaarnaaja. Laulajan usko kuuluu levyltä paitsi vahvoin kristillisin vertauskuvin, myös suorin ylistysfraasein.

Tätä yhtyettä ei sijoiteta levykaupassa ”kristillinen” -lokeroon, hyvä niin.

Wovenhand tekee asiat niin kuin monen omassa piirissä pyörijän pitäisi. He keikkailevat maallisilla klubi-ja festarilavoilla vakuuttaakseen kaikenlaiset kuulijansa siitä, että kristitytkin voivat tehdä jotain laadullisesti hyperlatiivista.

Levy ansaitsee täydet pisteet pienistä puutteistaan huolimatta. Edwardsin ja muusikoidensa linja on todella omanlaisensa, suoraselkäisen juureva ja määrätietoisen sivuille katsomaton.

Allekirjoittaneelle maailman paras bändi.