Yona: Pilvet liikkuu, minä en

Tässäpä kuluvan musiikkivuoden ilmiöitä. Yona, ristimänimeltään Johanna Louhivuori on 25-vuotias, Helsingin Pop & Jazz-konservatoriosta valmistunut laulaja-lauluntekijä. Tämä on hänen esikoispitkäsoittonsa, joka sai alkuvuodesta ilmestyttyään paljon mediahuomiota sekä soittoaikaa radiokanavilla.

Levyn kansi- ja sisäkuvat kertovat aika paljon sisällöstä. Runollisen oloinen hento suomalaisnainen paljasjalkaisena niitulla ja rantakallioilla. Tämä levy on matka Yonan pöytälaatikkorunopinojen valikoituun maailmaan.

Heti ensimmäisessä kappaleessa Leski kuutamolla otetaan kuulijalta löysät pois – kappaleessa ollaan pysähtyneesti rakastetun kuoleman äärellä.

Toisaalla ikävöidään poissaolevia ystäviä.

Usein annetaan puhtaasta luonnosta peräisin olevien mielikuvien puhua.

Välillä ihmetellään Sörkän kurvia ja Koffin puistoa. Yonan helluntailainen tausta kuuluu erityisesti levyn päättävässä, menevässä kappaleessa Pieni lintu, jossa kerrotaan ikuisesta elämästä uudessa Siionissa.

Yonan hauraan herkkää, kerronnallista ja soivaa ääntä kuljettelee taidokkaasti yhdeksänhenkinen orkesteri Liikkuvat pilvet. Sen kapellimestari Kalevi Louhivuori on luonut taidokkaan, vaihtelevan ja modernin äänimaailman.

Musiikissa kuulee kuitenkin selkeitä vaikutteita vanhasta musiikista kuten iskelmistä, kansanlauluista ja virsistä. Artisti keikkailee kuluvana vuonna ahkeraan Pori Jazzissa, Facesissa, Flow-festivaaleilla ja Helsingin Juhlaviikoilla. Eipä niitä kristittyjä artisteja aina tarvitse bongailla kirkoista tai seurakuntasaleista.

Uskon, että tämä levy valloittaa puolelleen kuulijansa. Yonan maailmalle kannattaa antaa mahdollisuus.