
Viime sunnuntain jumalanpalveluksissa oli vahva saarnateksti. Jeesus kertoi isännästä, joka järjesti pidot, mutta niihin ei ollut juurikaan halukkaita tulijoita. Kutsutut estelivät eikä väkeä tuntunut tulevan edes pakolla.

Yksi puhutuimmista kirkollisista aiheista on pidemmän aikaa ollut lähetystyö. Tosin keskusteltavat teemat ovat olleet kovin erilaisia. Suurinta ääntä on pidetty siellä, missä istutaan kirstun päällä ja käytetään ns. taloudellista valtaa jakamalla varoja mahdollisimman oikeille lähetysjärjestöille. Ihan viimeinen teema lähetyksen saralla liittyy siihen, minkälaisia edellytyksiä lähtevältä henkilöltä vaaditaan.

Siirtymistämme teollisesta yhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan on ylistetty suurena askeleena kohti parempaa tulevaisuutta. Tiedon määrän lisääntyminen ja ihmisen mahdollisuudet päästä sen lähteille auraavat tietä onnellisempaan maailmaan.

Elämämme on täynnä lukemattomia toisiaan seuraavia, ellei peräti päällekkäisiä asioita. Arjen, ja etenkin median kyllästämässä maailmassa asiat seuraavat toisiaan kiihtyvällä tempolla. Eteemme vyörytetään koko maailma, ja alkaa olla yhä vaikeampi arvioida sitä, mikä on oleellista ja mikä ei. Meiltä kysytään suhteellisuutta, kykyä erottaa oleelliset epäoleellisista.

Ensi viikonvaihteessa kokoontuu kirkkokansa Kirkkopäiville Kuopioon. Joka toinen vuosi järjestettävän tapahtuman tarkoituksena on keskustella kirkkoamme juuri nyt koskettavista tärkeistä asioista. Puhuttavaa varmaan riittää.

Perinteisen ymmärryksen sijaan pyritään Raamatussa historiallisina kerrotuille tapahtumille antamaan henkisempi ja hengellisempi sisältö. Uudessa testamentissa kuvattu tapahtuma tarkoittaisikin tänään jotain syvempää, meidän mielessämme ja sisimmässämme tapahtunutta.

Samalla kun tietojen välittämisen nopeus yhä vain kasvaa ja sen määrä lisääntyy, iskee kaiken kantaan yksi uutisoinnin helmasynneistä, yleistäminen. Pahimmillaan tämä ilmenee sosiaalisessa mediassa, mutta ei siitä olla vapaita muuallakaan tiedotusvälineissä.

Mikä on ihme? Nykysuomen sanakirjan mukaan ihme on yliluonnollinen, selittämätön asia tai tapahtuma.

Suomen viimesyksyinen yritys päästä YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi pariksi vuodeksi päättyi katkeraan vaalitappioon järjestön yleiskokouksessa. Koettu takaisku otti sen verran koville, että ulkoministeriö teetti asiasta selvityksen.

Eutanasian kohdalla vaikein kysymys on, kuka tekee lopullisen päätöksen jonkun elämän lopettamisesta. Kuka ottaa vastuun?

Helluntailaisten RV-lehti julkaisi edellisessä numerossaan laajan artikkelin fundamentalismista. Lehti haastatteli artikkelin kirjoittajaa, Tapio Lohikkoa, joka kertoi lainaavansa usein fundamentalismin määritelmäksi lukemaansa George Marsdenin ajatusta: ”Fundamentalisti on evankelinen kristitty, joka on vihainen jostakin.”

Kristillisen pääsiäisen ydin keskittyy Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Noiden tapahtumien syvempää sisältöä on kautta aikojen kuvattu sanomalla, että Jeesus sai voiton synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Sinänsä asian ytimeen osuva teologinen lausuma näyttäytyy kuitenkin useimmille yhä etäisempänä.

Taistelu Euroopan sielusta tiivistyy. Panoksena ovat meille tähän asti keskeisinä vaikuttaneet arvot, kuten oikeudenmukaisuus, vapaus – ja myös pyhyys. Kaksi viime viikolla ilmestynyttä aikakauslehteä käsitteli kumpikin tavallaan näitä teemoja.

Vajaat kaksi viikkoa sitten lähetetty TV1:n MOT-ohjelma kohosi varmaan yhdeksi vuoden 2013 tärkeimmistä kirkollisista ohjelmista. Monenlaisia vihjailuja sisältäneen ohjelman puhutuimmiksi lauseiksi nousivat Pirkko Jalovaaran käsitykset, joiden mukaan demonit voivat aiheuttaa sairauksia ja että nuo samaiset voimat voivat tulla ihmiseen jopa lääkkeiden kautta.Kuvaavaa tällaisen keskustelun ohjautumisessa tiettyyn suuntaan on vaikkapa se herttainen yksimielisyys...

Suomalaisten kristittyjen keskuudessa laajan arvostuksen saanut Hilja Aaltonen sai kutsun Työnantajansa luokse 13.2. Siunaamme ja kunnioitamme tämän pitkän elämäntyön tehneen naisevankelistan muistoa. Yli 105 vuotta kestänyt elämä on kantanut suurta siunausta taivasten valtakuntaan.

Viime sunnuntain saarnateksti kertoi Jeesuksen kiusauksista autiomaassa (Matt. 4: 1-11).

Monet väittävät kristillisen uskon ajautuneen Suomessa sivuraiteille. Uskonnollisuuden kerrotaan säilyttäneen asemansa, mutta kristillisyyden joutuneen paitsioon. Entä jos kyseessä onkin näköharha? Jospa kristillisyys onkin mukana enemmän kuin osaamme nähdä?

Kristinuskon omaa sisäpiirin kieltä käyttäen on ilmeistä, että vapaamuurarit ovat sekoittaneet vanhurskauttamisen ja pyhityksen. Suuri Loistotähti on jäänyt huonolle lukemiselle.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Maailma muuttuu, mekin muutumme, mutta pitääkö kaiken muuttua? Tätä miettii yksi ja toinen kirkkomme piirissä seuratessaan yhä yksilöllisemmiksi käyviä näkemyksiä uskostamme.

Huomisesta alkaen kristittyjä haastetaan yhteiseen kahdeksan päivän rukousviikkoon, oktaaviin. Tämä jo yli sata vuotta jatkunut perinne osuu aina samoille päivämäärille, 18.–25. tammikuuta. Tämän vuoden teeman ”Vain tätä Jumala sinulta odottaa” on valinnut Intian kristillinen ylioppilasliitto.

Monen suusta kuului kiitollinen huokaus, kun Tasavallan presidentti Sauli Niinistö toivotti uudenvuodenpuheessaan ”Jumalan siunausta”. Osa kansalaisista piti sitä tarpeettomana, jopa vääränä. Miksi kahdesta presidentin lausumasta sanasta syntyy näin valtava haloo?

Alkaneen vuoden roknoosit eivät hyvältä näytä. Tämän ajan ennustajat, talouselämän gurut kertovat sanoin ja kuvin, kuinka kasvu ja tulot hiipuvat, kun taas velka ja verot kasvavat. Monet muutkin mittarit tuntuvat näyttävän kohti nykyistä tummempia sävyjä.

Jumala asettuu aina kaikkein heikoimman puolelle. Tämä on kristillisessä kielenkäytössä yksi suosituimmista väittämistä. Raamatun itsensäkin mukaan Jumala on ylpeitä vastaan, mutta antaa nöyrille armon. Mutta keitä ovat nuo kaikkein heikoimmat?

Viime viikkojen aikana päättäjiämme on vaadittu yhä voimakkaammin sanomaan, mitä mieltä Suomi on Euroopan tulevaisuuden suunnasta. Haluammeko tiivistää maanosamme maiden yhteyttä, vai onko jossain raja, jonka yli ei voida mennä?

95-vuotias Suomi valmistautuu jälleen yhteen syntymäpäivistään. Tunnelmat ovat ristiriitaiset. Toisaalla on uskomaton kasvu yhdeksi maailman kehittyneimmistä, rikkaimmista, koulutetuimmista ja vapaimmista valtioista. Toisaalla on liian monen kansalaisen pahoinvointi, masennukseen taipuva, liian moneen asiaan negatiivisesti asennoituva ja alkoholinhuuruinen kansakunta.

Tänään torstaina TV:n ykköskanava tarjoaa merkittävän ohjelman. BBC:n tuottamassa keskusteluohjelmassa pohditaan maailmanlaajaa köyhyyttä. Samaa ongelmaa on pohdittu tämän syksyn aikana myös Suomessa.

Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtaja Timo Junkkaala kirjoitti jokin aika sitten järjestönsä julkaisemassa Elämään-lehdessä uskoon tulemisesta. Hänen mukaansa kirkossamme ei enää juurikaan julisteta sellaista sanomaa, jossa kehotetaan ihmisiä tulemaan uskoon.

Kuluva viikko on Ajattelun viikko. Helsingin yliopiston johdolla joukko merkittäviä tahoja Kirkkohallitusta ja Helsingin tuomiokirkkoseurakuntaa myöten haastavat kansalaiset aiheen piiriin otsikolla ”Ajatella!”. Viikko on ensimmäinen laatuaan. Sen suojelijana on pääministeri Jyrki Katainen.

Isänpäivän perusteemoihin on viimeksi kuluneina vuosina kuulunut peräänkuuluttaa katoamassa olevaa vanhemmuutta. Kasvavat pojat ja tytöt tarvitsevat nykyistä selkeämpää miehen mallia, ja sitä meiltä isiltä usein pyydetään. Pyynnön taustalla on syvenevä huoli terveen mallin katoamisesta.

Ensi viikonvaihteessa vietetään pyhäinpäivää, joka vielä ennen tasa-arvon aikaa kulki nimellä pyhäin miesten päivä. Viime vuosien kehitys on viemässä päivän painopistettä taas toisaalle, missä suuren kurpitsan juhla Halloween on häivyttämässä kokonaan ajatuksen pyhäinpäivästä.

Suomi hävisi YK:n yleiskokouksen äänestyksessä turvallisuusneuvoston vaihtuvien jäsenten vaalin. Syitäkin on arvioitu. Presidentti Martti Ahtisaaren mukaan syynä on se, että valittu Luxemburg oli ehdolla ensimmäistä kertaa, kun taas Suomi oli vaalissa jo kolmannen kerran.

Muutaman viikon takainen kansainvälinen meteli onnettomasta videotekeleestä islamin profeetta Muhammedin elämästä osoitti jälleen kerran, kuinka todellinen uskonnon merkitys ja tärkeys on tämän päivän maailmassa. Tapausta seuranneet mellakat kymmenine kuolonuhreineen kertovat myös, kuinka vakavasta asiasta on kysymys.

Viime sunnuntain luterilaisissa jumalanpalveluksissa oli aiheena rakkauden kaksoiskäsky. Samaan saumaan osui jälleen kerran uusi julkinen riitely siitä, mikä on oikeaa hengellisyyttä ja kristillisyyttä, mikä ei.

Yhdysvaltain entinen presidentti Bill Clinton tuli aikanaan tunnetuksi yhtä lailla tehtävistään maan johtajana kuin yksityiselämästäänkin. Vuodet ovat vierineet ja hänestä on kuoriutunut merkittävä vaikuttaja – ja merkittävä hyväntekijä maailmalla.

Viime viikkojen mellakat muslimimaissa ovat nostaneet esiin kysymyksen jumalanpilkasta. Tällä kerralla äänensävy on voimakkaan tuomitseva myös Suomessa. Tässä asiassa on syytä muistaa jotain omasta historiastamme.

Tasavallan presidentti Sauri Niinistön nimellä lanseerattu Ihan tavallisia asioita -kampanja nostatti monien yllätykseksi melkoisen vastustuksen aallon. Erityisesti nuorempi sukupolvi sekä poliittisen kirjon vasen ja vihreä laita ovat jatkaneet iskujaan kampanjaa vastaan. Aseet ovat olleet osin järeitäkin. Alun perin syrjäytymisen ehkäisemiseksi aiottu hanke on haluttu muuttaa poliittiseksi kampanjaksi.

Sisäasiainministeriön kansliapäällikön valinnasta syntyi varsinainen turpakäräjien sarja. Suurinta tuomiovaltaa käyttivät valtakunnan päämediat. Tällä kertaa hyvänä kakkosena seurasi sosiaalinen media ja äityi edellistäkin ärhäkämpään mielipiteiden vaihtoon.

Lastensuojelu petti 8-vuotiaan helsinkiläisen Eerikan. Seurauksena oli koko Suomea nyt kuohuttava murha.

Sastamalalaisen koulun rehtori on käyttänyt omaa ymmärrystään. Tupakoinnista

Lastenkasvatuksen tunnetuimpia iskusanoja on ollut sanapari ”juuret ja siivet”. Siivet nostavat meidät ja unelmamme lentoon. Katse suuntautuu rohkeasti tulevaisuuteen, kaikkeen uuteen. Sinne haluamme lastemme pääsevän.

Suomalaisten ja koko Euroopan kesälomista huolimatta ongelmat eivät suostu lomailemaan. Eduskunnankin piti katkaista puoli vuosisataa kestänyt perinne ja palata töihin kesken lomien. Aivan kaikkien osalta sekään ei onnistunut.

Kun uuteen hallitusohjelmaan vuosi sitten pantiin nimet alle, harva aavisti, minkälaisissa haasteissa Suomi ja Eurooppa vuoden kuluttua tarpovat.

Meneillään olevan kesän hengelliset kesäjuhlat alkavat olla jälleen kerran voiton puolella. Juhlia toki riittää, mutta suurimpien herätysliikkeiden ja järjestöjen juhlat on jo pidetty. Jos etsii jotakin yhteistä nimittäjää kaikille näille juhlille, se keskeisin varmaan on hengellisen sanoman julistaminen, ja luonnollisesti aina kunkin liikkeen ja järjestön omien painotusten mukaan.

Suomen tasavallan eduskunnan sivistyspoliittinen ministerivaliokunta päätti käyttää suomalaisten lomakautta hyväkseen. Juuri silloin, kun kansa on lähtenyt juhannuksen viettoon ja mielessä ovat loma, järvi ja aurinko, ministerivaliokunta päätti iskeä. Se sopi peruskoulun opetuksen tuntijaon perusteista. Ei ainakaan synny keskustelua, kun lehdet jäävät lukematta ongenkoukkua uittaessa mökin laiturilla.

Maailma oli ennen paljon yksinkertaisempi. Yhteiskunta jaettiin osiin. Vallan kolmijako-oppi oli selvä kuin pläkki. Lainsäädäntö laati lait, toimeenpanovalta pani ne käytäntöön ja jos syntyi ristiriita, tuomiovalta astui kuvaan. Nyt ovat asiat toisin.

Keskustapuolueen puheenjohtajavaaliin liittyi kiinnostava, mutta samalla hämmentävä sivujuonne. Yhden ehdokkaan osalta otettiin jatkuvasti esille hänen uskonnollinen vakaumuksensa ja siinä erityisesti se, että hän edustaa tiettyä herätysliikettä, lestadiolaisuutta. Yhdenkään muun ehdokkaan osalta tällaista seikkaa maailmankatsomuksesta ei mainittu.

Kesä on alkanut. Seurakuntien elämässä sen huomaa, kun toiminta muuttaa kesäkodeille - ainakin niissä seurakunnissa, joissa kesäkoteja vielä on. Mutta vaikka ei olisikaan, niin toiminnan painopisteenä olevat rippikoululeirit jatkuvat edelleen. Kaikesta kirkon ympärillä kuohuvasta huolimatta tämä toimintamuoto on säilyttänyt suosionsa.

Olemme jälleen kerran hämmentyneitä ja hiljaisia. Sanat ovat vähissä. Selitykset hapuilevat. Miksi koko kansakunnan hiljentävistä laukauksista alkaa tulla liian toistuva ilmiö? Tällä kerralla äänet kuuluivat Hyvinkäältä.

Vielä pari vuotta sitten joku saattoi vielä erehtyä ajattelemaan, että kunhan valtava jäsenpako kirkosta rauhoittuu, niin sen jälkeen palataan taas takaisin normaaliin päiväjärjestykseen. Enää kirkosta ei erota sillä vauhdilla kuin pari vuotta sitten, mutta eroamisen rinnalle on syntynyt muita kehityskulkuja. Viime aikoina ovat voimistuneet ne äänet, jotka vaativat kirkon ja valtion selvää erottamista toisistaan.

Runsas puolen sataa Euroopan kristillistä johtajaa kokoontui viime viikolla Eurooppa-päivänä pohtimaan maanosamme arvoja. Kokous pidettiin EU:n puheenjohtajamaan Tanskan pääkaupungissa Kööpenhaminassa.

Moni keski-ikäinen muistelee menneitä, ja osaa luetella vanhat liputuspäivät ulkoa. Nykyäänhän harva se viikko pitäisi nostaa siniristi salkoon jonkun hyvän asian puolesta. Kalenteriin on lisätty myös kaiken aikaa kaikenlaisia juhlapäiviä ja teemaviikkoja. Mutta herättääkö mikään juhlapäivä niin paljon erilaisia tunteita kuin ensi sunnuntaina vietettävä äitienpäivä?

Kirkko on joutunut yllättäen ja äkkiarvaamatta hankalaan välikäteen. Juuri kun Kirkon Ukomaanapu sai vahvaa tukea hankkeelleen boikotoida kaikenlaisesta väkivallasta syytettyä Israelia sen tuotteista, jotka on tuotettu Länsirannalla tai Israelin muuten vuoden 1967 sodassa valtaamilla alueilla, kirkko joutuu selittelemään omia sijoituksiaan ydinaseteollisuuteen.

Kirkollisessa keskustelussa on viime aikoina esitetty toivomuksia luopua jaottelusta liberaaleihin ja konservatiiveihin.

Suomen evankelisen allianssin tämän vuoden teema ”Rakas perhe” olisi tuskin voinut osua parempaan – tai pahempaan ajankohtaan. Nyt jos koskaan olisi suorastaan välttämätöntä tehdä töitä suomalaisen perheen parhaaksi.

Meillä suomalaisilla on ollut jo pitkään aihetta tyytyväisyyteen, ellei peräti ylpeyteen. Suomi on todettu yhdeksi maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi. Meille tärkeä perusrehellisyys tunnustetaan muuallakin maailmassa. Arvomaailmaamme on pidetty terveenä. Yhtenä perusteluna on pidetty vahvaa sitoutumista kristillisiin arvoihin.

Ei hän ole täällä. Hän on noussut ylös! Nuo sanat sanottiin vajaat pari vuosituhatta sitten Jerusalemissa rikkaan juutalaisen Joosef Arimatialaisen haudalla. Kolme päivää aikaisemmin sinne oli haudattu kiistelty, köyhä uskonnollinen opettaja Jeesus Nasaretilainen.

Kuinka vapaa ihmisen on oltava, että hän on oikeasti vapaa? Mitä vapaus itse asiassa on? Miten uskonto ja vapaus liittyvät toisiinsa?

Tiedotusvälineet ovat käsitelleet kilvan ammattiliitto AKT:n ihmissuhdeongelmia. Tiedotuspäällikkö Hilkka Ahteen irtisanominen keitti sopan, jollaista liiton hallitus tuskin osasi odottaa.

”Muuttuuko ihminen, ja mihin suuntaan”, kyseli aikanaan virolainen laulaja Georg Ots. Sama kysymys vaivaa meitä yhä.

Ruotsin kuningashuoneen uusimman perheenjäsenen, prinsessa Estellen syntymä on herättänyt suurta huomiota jopa täällä tasavaltalaisessa Suomessa. Tämä lienee niitä viimeisiä jäänteitä ajasta, jolloin olimme osa Ruotsin kuningaskuntaa.

Kun luterilaisen kirkon päättäjät hyväksyivät naispappeuden runsas 25 vuotta sitten, jotkut ehtivät ennustaa seuraavaksi homoseksuaalisuuden hyväksymistä. Silloinen kirkon johto tuohtui tällaisesta ja vakuutti, ettei yksi asia johda toiseen.

Viime viikolla kuultiin useita huonoja uutisia. Oli kuin talven kirkkaalle, aurinkoiselle taivaalle olisi purjehtinut toinen toistaan synkempiä pilviä. Suuryritysten ongelmat ja valtion ratkaisut muuttavat tuhansien ihmisten tulevaisuuden.

Suomi on saanut uuden tasavallan presidentin. Sana-lehti onnittelee Sauli Niinistöä ja toivottaa hänelle ja hänen puolisolleen elävän Jumalan siunausta uudessa tehtävässä ja roolissa.

Turun Sanomat julkaisi viime sunnuntaina pysähdyttävän artikkelin. Toimittaja Erja Hyytiäinen oli selvittänyt Lounais-Suomen kuntien lastenhoitoa. Artikkelin mukaan alueella elää kymmeniä lomattomia lapsia, jotka ovat päiväkodissa 52 viikkoa vuodessa, viitenä päivänä viikossa. Vanhemmat vetoavat siihen, että lapsella on ”subjektiivinen oikeus päivähoitoon”.

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros on käyty. Millä tavalla vaalitulos osallistuu paljon puhuttuun arvokeskusteluun? Viime vuoden eduskuntavaalit auttavat ymmärtämään tämän vaalin viestiä.

Jälleen yksi perhesurma. Vuoden aikana kuusi perhettä on kokenut saman kohtalon. Isä tai äiti on päättänyt surmata oman perheensä, osa heistä tappaen myös itsensä. Näiden rinnalla taloussivujen ylistävät uutiset Suomen sijoittumisesta rahamaailmassa parhaiden joukkoon eivät juurikaan lohduta.

Vuodenvaihteessa seisotaan uuden kynnyksellä. Taaksepäin nähdään, mitä mennyt vuosi piti sisällään. Eteenpäin näkyy vain jotain epämääräistä - siellä on todennäköisesti, luultavasti ja mahdollisesti jotain. Aika näyttää.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen piti viime sunnuntaina viimeisen uudenvuodenpuheensa. Välittömät arviot kertoivat hänen puhuneen itselleen tutuista asioista. Niistä on puhuttu ennenkin. Samojen asioiden toistamiselle näyttää kuitenkin olevan tarvetta.

Useissa tiedotusvälineissa on ihasteltu kirkkojen täyttymistä joulun alla. Kauneimmat joululaulut -tilaisuudet ovat saaneet jakamattoman suosion. Näin totesi myös Iltalehti pääkirjoituksessaan vajaa kaksi viikkoa sitten: ”Kauneimpiin joululauluihin yhdytään tuhansissa tilaisuuksissa. Useimmille kirkossa lieneekin tärkeintä perinne ja eettinen sanoma, eivät dogmit”.

Luterilaisen kirkkomme ylin päättävä elin on kirkolliskokous, mutta yleisessä tiedossa, että aina kun asiaa ilmenee, kirkon kantaa lähdetään kysymään piispoilta. Kirkon parlamentin edustajia harvemmin häiritään senkin vuoksi, ettei yleensä edes tiedä, keitä nuo piispojen ohella siellä istuvat muut ovat.

Kiinassa kuukin on kummempi eivätkä arjen tapahtumatkaan aivan tavallisilta näytä.
Kiinalaisia on jonkin aikaa puhuttanut tilanne, joka tallentui valvontakameraan. Siinä valkoinen pakettiauto ajaa kujaa pitkin. Pieni kaksivuotias tyttö kävelee keskellä kujaa autoa kohti. Kuljettaja ei väistä, vaan ajaa tytön yli. Tämä jää maahan makaamaan verissään ja pahoin loukkaantuneena. Kameran kertoman mukaan toinenkin auto ajaa tytön yli, ja lopulta 18 ihmistä kulkee pikkutytön ohitse auttamatta tätä.

Suomen itsenäisyyspäivää on usein arvioitu ja moitittu liian arvokkaaksi ja vakavaksi. Totta onkin, että perinteinen rakenne tukee väitettä. Ohjelmaan ovat jo pitkään kuuluneet ainakin jumalanpalvelus, Tuntematon sotilas -elokuva, nuorten käynnit sankarihaudoilla sekä Linnan juhlat.

Eurooppaministeri Alexander Stubb puhui Belgiassa, että ”euro on lähtökohtaisesti darwinistinen järjestelmä, jossa vahvat pärjäävät”. Stubb painotti, että EU:n sisälle muodostuvaa kovaa ydintä ei perusteta poliittisilla päätöksillä, vaan se muodostuu markkinoilla.

Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien valtuutetut päättivät poistaa avustuksen Kansanlähetyksen, Lähetysyhdistys Kylväjän sekä Sanansaattajien lähetystyöltä. Päätöstä perusteltiin sillä, että seurakuntayhtymä ei voi tukea tahoja, jotka eivät kunnioita vähemmistöjen perusihmisoikeuksia tai kirkon yhteisiä päätöksiä suhteessa naispappeuteen.

Viime päivinä on kansan syvissä riveissä käyty jälleen keskustelua moraalisista kysymyksistä. Tarkoitan siis julkisuuteen kerrottuja lähimmäisten verotietoja. On hämmästelty joidenkin aivan ylivertaisia ansioita omiin verrattuna ja sitä, miten pelkällä ihmisten naurattamisella ansaitaan sievoisia summia. Monien kohdalla todetaan, että on se niin väärin. Ja kuitenkin jokaisen unelmana olisi saada olla tuossa joukossa itse.

Sanan matkojen 50 matkalaista palasivat juuri viikon kestäneeltä lukijamatkalta Israeliin. Jokaisen matkalaisen kokemus on aina henkilökohtainen, mutta yhteisiä tekijöitäkin löytyy. Yksi merkittävimpiä yhteisiä kokemuksia, etenkin kun mukana oli melkoinen joukko ensikertalaisia, oli ymmärtää autenttisuuden voima. Lähi-idän, ja varsinkin Israelin tilanteen ymmärtämiseksi paikan päällä käyminen tuo aivan uusia ulottuvuuksia siihen tiedon tulvaan, jota meille mediassa kerrotaan.

Monet, joille kirkkomme on rakas, ovat ahdistuneita nykyisestä tilanteesta. Toinen toistaan seuraavat iskut näyttävät murentavan lähes horjumattomana pidettyä perustaa. Mikään ei näytä estävän kehityskulkua, jonka toisessa päässä odottaa kirkon ja kristillisyyden kaventuminen osaksi suomalaisen yhteiskunnan marginaalia.

Ensi sunnuntaina käynnistyy ekumeeninen vastuuviikko. Aiheena on uskonnonvapaus ja teemana ”Ajattele toisin – usko vapaasti”. Samaa aihepiiriä käsitteli muutama viikko sitten Turussa pidetty seminaari, jossa kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin edustajat keskustelivat uskontojen kohtaamisesta.

Kansainvälinen TV-uutiskanava Al Jazeera lähetti vastikään suomalaisen Risto Vuorisen kuvaaman raportin Vietnamista. Sama ohjelma näytettiin meillä TV2:ssa toukokuussa.

Pääkaupunkiseudulla meneillään oleva mediamissio ”Mahdollisuus muutokseen” on ylittänyt puolivälin. Kampanja on käänteisversio 1981 toteutetusta ”Tässä elämä” -kampanjasta kahdesta syystä.

Loppukeväällä ja vielä pitkälle kesäänkin maailmalla seurattiin entisen Maailmanpankin pääjohtajan Dominique Strauss-Kahnin edesottamuksia. Hänen väitettiin raiskanneen hotellisiivoojan hotellihuoneessaan New Yorkissa. Syyte kuitenkin hylättiin, koska syyttäjät eivät enää luottaneet naisen kertomaan. Mitä oikein tapahtui?

Kristittyjä on kutsuttu rukoukseen juuri alkaneen YK:n yleiskokouksen puolesta. Tärkeimpänä rukousaiheena on kokoukselle esitettävä Palestiinan valtion täysjäsenyyden hyväksyminen – tai tuon hyväksymisen torjuminen.

Itä-Suomen yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ovat yhteisessä tutkimuksessaan selvittäneet, miten oluen alkoholiprosentin vähentäminen vaikuttaisi alkoholin kulutukseen Suomessa.

Ensi sunnuntaina vietämme maailman tunnetuimman terrori-iskun vuosipäivää. Syyskuun 11. päivän iskusta New Yorkin kaksoistorneihin ja Yhdysvaltain sotilaselämän keskukseen Pentagoniin tulee kuluneeksi kymmenen vuotta. Media on jo uhrannut melkoisesti tilaa palauttaakseen mieliimme kymmenen vuoden takaiset tapahtumat.

Maailma on sanoja täynnä, mutta vähitellen alkaa tuntua, että ainakin osan niistä voisi jättää sanomatta. Syynä on vastuuton kirjoittelu internetissä.

Tiibetiläisten hengellinen johtaja, buddhalainen munkki Dalai-lama vieraili Suomessa viime viikonloppuna. Hän piti kaksi yleisötilaisuutta espoolaisessa jäähallissa ja puhui aiheesta ”myötätunnon voima”. Yleisöä oli koolla yhteensä runsaat 7000. Media antoi vierailulle laajasti tilaa.

Kansalaisten yleinen käsitys on arvioida kirkko ja seurakunnat vanhanaikaisiksi ja ajastaan jälkeen jääneiksi. Kun maailma kehittyy, väitetään kirkon pysähtyneen paikoilleen. Tarkkaavainen ohikulkija voi kuitenkin yllättyä huomaamaan, miten hyvin seurakunnat ovat ajassa kiinni.

Elämme epävarmuuden aikoja. Suurimpana syynä ovat pörssikurssit. Ne sahaavat, sukeltavat, heiluvat ja reagoivat. Yhtenä päivänä katoaa osakkeiden arvoista kymmeniä miljardeja euroja. Toisinaan tuntuu kuin kyseessä olisi aikuisten leikki, samanlainen peli, jota nuoret pelaavat tietokoneilla.

Evankelista Kalevi Lehtisessä menetimme kansainvälisesti tunnetuimman sananjulistajamme. Kun tv-toimittaja Hannu Karpo teki Lehtisestä 1990-luvun alussa ohjelman, hän haastatteli ihmisiä Helsingissä ja silloisessa Leningradissa. Suomessa Lehtistä ei tuntenut juuri kukaan, kun taas naapurin miljoonakaupungissa hänet tunsi jokainen.

Kuopiossa ja Iisalmessa poliisi on tavannut aamuyöstä kaupungilla jopa 9-vuotiaita lapsia, jotka ovat olleet juovuksissa. Ylikonstaapeli Severi Savolainen kertoi viime viikolla Ilta-Sanomille, ettei lapsia voitu palauttaa kotiinkaan, koska vanhemmat olivat perskännissä.

Puolustusvoimien kenttähartaudet ja -messut tuovat vaihtelua sotilaan arkeen. Ne ovat hyvin suosittuja ja niitä jopa odotetaan. Ne ovat osa yhteenkuuluvuuden henkeä, joka syntyy asepalvelustaan suorittavien nuorten välille vähän samoin kuin rippikoulussa. Koetaan jotain ainutlaatuista ja ”metsäkirkossa” ollaan lähellä elämää suurempaa – yhdessä.

”Uskon, että Pyhä Jumala puhuu Koraanissa”, otsikoi turkkilainen Sunday’s Zaman -lehti haastatellessaan amerikkalaista professori Walter Wagneria kesäkuulla. Moravian yliopiston teologisessa seminaarissa opettava Wagner on perehtynyt islamiin ja julkaisi pari vuotta sitten kirjan Opening the Qur'an – Introducing Islam's Holy Book. Haastattelussa Wagner kertoo löytäneensä Koraanista Jumalan äänen, joka puhuu ihmisille oikeudenmukaisuudesta, rauhasta ja ihmisen tarpeesta elää yhdessä rauhassa ja toimia koko maailman hyväksi.

Alkuvuoden merkittävimpiin kirkollisiin puheenvuoroihin on kuulunut Tampereen piispan Matti Revon luento viime maaliskuulta. Hän esitelmöi Kirkkohallituksen järjestämässä Kirkon evankelioimistyön konferenssissa Hämeenlinnassa aiheesta ”Minä en häpeä evankeliumia”.

Elämä muodostuu kohtaamisista. Arki on täynnä asioiden hoitamista, mutta silti kaikkein oleellisinta ovat kohtaamiset. Ilman niitä jäisimme köyhiksi, ja sielumme olisi kuin janoinen autiomaassa.

Ensi sunnuntaina vietetään helluntaita, seurakunnan syntymäpäivää. Uuden testamentin kirja Apostolien teot kertoo ensimmäisen helluntain yliluonnollisista tapahtumista parisen tuhatta vuotta sitten. Pyhä Henki, jumaluuden kolmas persoona, asettui asumaan jokaiseen kristinuskovaiseen.

Raha on aina aiheuttanut hankalia tuntemuksia kristillisyydessä. Tuntuu kuin kaikesta muusta voi ja saa maksaa, mutta hengellisen toiminnan pitää tapahtua ilman rahaa.

Joku merkillinen toisten vikoilemisen ja arvostelemisen piru meitä kristittyjä tuntuu vaivaavan enemmän kuin olisi suotavaa. Enkä tarkoita nyt lainkaan samaa sukupuolta olevien siunaamista enkä naispappeutta.

Viime viikkojen aikana on puhuttu paljon nurkkaan maalatuista. Nurkkaan on pyritty sijoittamaan perussuomalaiset, jotka vaalivoitosta huolimatta eivät tiukkojen mielipiteittensä vuoksi suostuneet kompromisseihin.

Viime viikolla pidetyn kirkolliskokouksen yhteydessä järjestettiin kirkon tulevaisuutta käsittelevä keskustelu, johon oli kutsuttu kolme ulkopuolista asiantuntijaa. Yksi keskustelijoista, Tampereen hiippakunnan dekaani Ari Hukari kommentoi herätysliikkeiden asemaa kirkossa toteamalla, että niiden keskeinen asema on ”puppua”. Hänen mukaansa herätysliikkeistä on tullut marginaalisia, sisäänpäin kääntyneitä totuusyhteisöjä.

Ensi sunnuntaina vietetään äitienpäivää. Sydämelliset onnittelut äideille. Hyvä Jumala teitä siunatkoon.

Tuskin koskaan on eduskuntavaalien yhteydessä korostettu niin paljon arvoja kuin nyt tapahtui. Onhan niiden suhteen tapahtunut voimakasta polarisoitumista ja hajontaa. Kansalaiset eivät valitse enää vain ehdokkaita ja poliittisia suuntauksia. He valitsevat ehdokkaiden kautta arvoja. Ja vaihtoehtojahan kyllä löytyy.

Elämme maailmassa, jossa kieli muuttuu nopeasti. Suomen Kuvalehti julkaisee vuosittain monen sivun mittaisen jutun suomen kielen uudissanoista. Kieltä muuttavat myös vanhojen sanojen saamat uudet merkitykset.

Viime syksyn Ajankohtaisen kakkosen homoillasta lähtien on käyty jonkin verran keskustelua uskonnon ja politiikan suhteesta. Sama asia nousi esille myös viime viikolla, kun oikeusministeri Tuija Brax allekirjoitti vetoomuksen arvioida kriittisesti kirkon sisällä toimivien lähetysjärjestöjen kirkolta ja seurakunnilta saamaa tukea.

Viime viikolla käytiin ties kuinka mones erä ottelussa kirkon liberaalit vastaan konservatiivit. Aiheena oli muutaman järjestön Älä alistu! –kampanja.

Viime viikkojen pysähdyttävät uutiset Japanista ja Pohjois-Afrikasta ovat jättäneet alleen monta sellaista uutista, joita ei kuitenkaan saisi ohittaa hiljaisuudella. Yksi tällainen omaan yhteiskuntaamme liittyvä lyhyt kommentti on syytä nostaa esille.

Katseet kohdistuvat nyt Japaniin. Maan piirin yli kiiri tietoa yhdestä historiamme rajuimmista tuhoista, jonka sai aikaan vedenalainen maanjäristys ja sitä seurannut tsunami, hyökyaalto.

Eilen vietettiin tuhkakeskiviikkoa, josta alkoi Suuri paasto. Edessä on 40 päivän rupeama, joka haastaa meidät fyysiseen ja henkiseen harjoitukseen – luonnollisesti jokaisen omien voimien mukaan. Erityisen mielenkiintoista on nähdä, noteeraavatko TV-kanavien lukuisat kokkiohjelmat paaston aikaa. Kun näitä ohjelmia paljon seurataan, heillä olisi tuhannen taalan paikka ohjata katsojia paaston salaisuuksiin.

Vanhaan hyvään aikaan, kuohuvalla 60-luvulla käytiin vääntöä kristinuskon ja silloisen muoti-ismin, sosialismin välillä. Yliopistojen kuppiloissa väiteltiin siitä, kumman väite pitää paikkaansa. Toisten mukaan Nietzche sanoi ”Jumala on kuollut”, toisten mukaan Jumala sanoi, että ”Nietzche on kuollut”.

Mitä yhteistä on Wikileaksilla ja rippisalaisuudella? Ensi alkuun ei juurikaan mitään. Kooltaankin asiat ovat melko lailla eri mittaluokkaa. Mutta lähempää asioita tarkastellen niistä alkaa löytyä yhteisiä piirteitä.

Maailman mielenkiinto on viime viikkoina kohdistunut Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään. Ilman yhdenkään asiantuntijan ennustusta alueella alkoi prosessi, josta olemme nähneet vasta osan.

Iso-Britannian pääministeri David Cameron piti viime viikolla Münchenin turvallisuuskokouksessa puheen, jossa hän totesi monikulttuurisuuden ajan epäonnistuneen. Hänen mukaansa liian pitkälle menevä suvaitsevaisuus johtaa eri kulttuurien eristäytymiseen ja pelkoon puuttua vähemmistöissä pesivään rasismiin ja terrorismin uhkaan.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Viime viikolla käyty ja osin hyvinkin railakas keskustelu Kristillisen medialiiton jakamasta ”Vuoden kristillinen mediateko” -palkinnosta muistutti jälleen pitkään jatkuneesta kehityksestä kirkkomme elämässä.

Tämän Sana-lehden ilmestymispäivä osuu yhteen kansainvälisen vainojen uhrien muistopäivän kanssa.

Viime päivien ajan maailma on seurannut tapausten kulkua Tunisiassa. Maan pitkäaikainen yksinvaltias joutui taipumaan kansan painostukseen ja luopumaan vallastaan.

Kirkosta eroamisen ehkäisemiseksi on esitetty melkoinen lista ehdotuksia: Kirkon tulee modernisoida vanhoillisia käsityksiään. Kirkon tulee uudistaa ikivanhaa hallintoaan suoraviivaisemmaksi. Kirkon tulee astua lähemmäksi ihmistä.

Kaukana ovat ne vuodet, jolloin kirkkojen piirissä unelmoitiin pääsystä mukaan julkiseen keskusteluun ja uutisvirtaan. Mennyt vuosi 2010 täytti varmasti useimpien toiveet julkisuudesta, tosin eri tavalla kuin odotettiin.

Tänä vuonna on koko Suomeen luvassa unelmien luminen joulu, juuri sellainen kuin lapsuuden joulut olivat. Ulkonaiset puitteet ovat kohdallaan, ehkä joillakin alueilla liian kovaa pakkasta lukuun ottamatta.

Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalveluksen esirukoukseen oli tänä vuonna liitetty yksi pyyntö lisää. Kaikkivaltiasta pyydettiin – ruotsin kielellä tosin – varjelemaan kirkkoaan homofobialta. Ihanko vakavissaan?

Kyllä meiltä kilttejä lapsia löytyy. Itse Suomi-neito on ehdottomasti koko Euroopan kiltein lapsi. Kun uudet leikkikaverit, vaikkapa Papandreoun lapset Kreikasta, tulivat hiekkalaatikolle ja sekoittivat muiden leikit, meidän neitomme oli kiltti ja tahtoi korjata etelän poikien aiheuttamat sekasotkut.

Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen joutui järjestössään sivuraiteille. Hän ilmaisi TV-ohjelmassa ymmärtävänsä eläkesäätiön johtajan satojen tuhansien eurojen vuosipalkkion. Paperiliiton väki hirmustui puheenjohtajansa näkemyksistä ja siirsi hänet syrjään liiton toiminnasta. Asiasta nousi valtakunnan kattava kohu.

Katsotuimman tv-ohjelman aika on taas käsillä. Katajainen kansa istuu vastaanottimiensa äärelle katsomaan, keitä kaikkia tasavallan presidentti on kutsunut itsenäisyyspäivän vastaanotolleen. Ainakin hetken aikaa lähes koko Suomi tuntee kuuluvansa yhteen.

Kirkollisvaalit ovat takana ja kaikesta kirkonvastaisesta hälystä huolimatta – tai ehkä juuri siitä johtuen äänestysprosentti nousi monen vuosikymmenen jälkeen kiitettäviin lukemiin. Todella hieno saavutus! Hyvä Jumala uusia vastuunkantajia siunatkoon!

Vietetään nyt vielä isänpäivää, kun siihen on mahdollisuus. Jos paineet pyrkimyksille päästä sukupuolisuudessa neutraalille linjalle jatkuvat, niin katoaahan silloin tarve äitienpäivän ja isänpäivän viettoon. Ollaan kuin Ranskan vallankumouksen aikoihin, pelkkiä kansalaisia vaan. Tosin sillä erotuksella, että silloin tunnustettiin vielä sukupuolet, kohta ei niitäkään.

Suomalaiset käyvät hautausmailla pari kertaa vuodessa: pyhäinpäivänä ja jouluaattona. Viime vuosina emme tosin ole saaneet enää pyhäinpäivääkään viettää ilman ankaraa metelöintiä. Amerikkalainen halloween on rantautunut etenkin suurimpiin kaupunkeihin. Kuoleman – tai minkä tahansa asian – kohtaaminen selvin päin näyttää olevan liian kova pala tälle katajaiselle kansalle.

Maailman evankelioimisesta huolta kantava Lausanne -liike kokosi historiansa kolmanteen kongressiin Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin runsaat 4000 osanottajaa 197 maasta. Vain YK kykenee vastaavaan edustavuuteen. Olisi luullut järjestäjien olleen tyytyväisiä tähän. Kuitenkin kongressin ensimmäisestä tilaisuudesta lähtien tunnelmaa haittasi yhden delegaation puute. Kiinalaisia ei kokousväen joukossa nähty.

Suomessa elettiin viime viikolla kirkkohistoriallisia hetkiä. Koskaan aikaisemmin ei ole yhden vuorokauden aikana erottu kirkosta niin kuin viime tiistai-keskiviikkona. Keskiviikkona erosi 2633 henkilöä, kun normaali tahti on 140-150. Ainoana perusteltuna selityksenä tälle piikille oli Yleisradion lähettämä tv-ohjelma, Ajankohtaisen kakkosen ”homoilta”.

Viime aikoina käydyssä kirkollisessa keskustelussa on puhuttu ns. viidennestä herätysliikkeestä. Sen nimi löytyi aikanaan, kun ei oikein keksitty arkikäyttöön soveltuvaa nimitystä neljän perinteisen herätysliikkeen jälkeen syntyneelle. Rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus olivat asettuneet kieleen pysyvästi, mutta uuspietisiminkin nimellä vaikuttanut herätys sai nimekseen pelkän järjestysnumeron.

Maamme ainoan kristillisen radiokanavan Radio Dein ohjelmassa haastateltiin Kotimaa-lehden päätoimittaja Mari Teinilää. Kysyttäessä kirkon tilanteesta Teinilä totesi, että äänenpainot näyttävät kovenevan eri näkemysten välillä.

Floridalainen pastori Terry Jones uhkasi polttaa Koraaneja. Tästä otettiin maailman mediassa irti kaikki mahdollinen, millä vain ikinä voitiin osoittaa, että kristinuskon piirissä ilmenee islamin vastaisuutta. Ilon ottivat irti myös muslimit eri puolilla maailmaa.

Olemme seuranneet kiinnostuneina Nokian johtajanvaihtoviikkoja. Väkeä vaihtuu muuallakin kaiken aikaa, mutta Nokian mittakaava on sitä luokkaa, että puhetta on riittänyt nurkkakuppiloihin asti.

Viime keväänä TV lähetti ohjelman, jossa seurattiin kohupastori Antti Kylliäisen vierailua suomalaisessa yrityksessä puhumassa armosta. Yleisön joukossa Kylliäistä kuunnellut nainen pyysi pastoria arvioimaan nykyistä aikakautta vertaamalla sitä Vanhan testamentin hänen mielestään julmaan ja armottomaan aikaan. Antti Kylliäinen vakuutti kysyjälle ja muullekin kuulijakunnalle, että Vanhan testamentin aikakausi – ja siis myös Jumala – oli nykyistä aikakauttamme merkittävästi julmempi ja armottomampi.

Kuluneen kesän viime metreillä käytiin lyhyt keskustelu ulkoministeri Alexander Stubbin puheesta suurlähettiläspäivillä. Puheena olivat ihmisoikeudet. Huomiota herätti ulkoministerin arvio, jonka mukaan jatkuva näistä asioista puhuminen, ellei peräti saarnaaminen aiheuttaa enemmänkin vahinkoa kuin hyötyä.

Kuopion yliopistollisessa sairaalassa pienelle pöydälle on sytytetty kynttilä. Klassinen kappale soi hiljaa. Omaisia tulee ovesta, halataan ja itketään. Huoneen ainoa asukki lepää hiljaa vuoteellaan, tai oikeastaan vain se, mitä on jäänyt jäljelle. Hän itse poistui juuri äsken rauhallisesti huokaisten, ja käsi, josta omaiset vielä hetki sitten pitivät kiinni, on nyt kylmä.

Pakistanin tulvista ehti paisua meidän aikamme suurin luonnononnettomuus, ennen kuin maailma kunnolla tajusi, mitä on tapahtunut. Kodit, kylät, viljelykset ja karjan tuhonneista tulvista kärsii 20 miljoonaa ihmistä. Kuusi miljoonaa on välittömän hätäavun tarpeessa.

Kesän herkimpiin hetkiin kuului tuokio palvelutalon asukkaan 90-vuotispäivillä, jonne hän oli kutsunut kotiseurakuntansa papin tervehdyskäynnille. Pappi puhui päivänsankarille niin kuin aikuiselle puhutaan ja välitti kirkon sanoman nykykielellä.

Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät kysymys homoparien vihkimisestä raastaa kirkkoa, kunnes se viimein siihen taipuu. Silloin uhkana on kirkon hajoaminen. Tästä huolestunut Helsingin piispa Eero Huovinen herätti heinäkuussa Helsingin Sanomien jutussa keskustelua helposta pikaratkaisusta, joka pitäisi kirkon kasassa. Kun homma menee liian monimutkaiseksi ja repiväksi kirkko voisi yksinkertaisesti luopua vihkimisoikeudesta.

Vuosikymmeniä on kaikkialla vannottu taloudellisen kasvun nimeen. Kasvun mittarina on käytetty bruttokansantuote, bkt –käsitettä. Virallinen oppi on kuulunut meidän päiviimme saakka, että bkt:n kasvu lisää hyvinvointia.

Kesän lähetysjuhlien missiologisessa symposiumissa naiset puhuivat reilusti vallasta. Chileläisen naisteologin viesti oli kirkas. Evankeliumin muutosvoima on tehnyt naisista taistelijoita, jotka kyseenalaistavat mieskeskeisen teologian ja seksistisen yhteiskunnan.

Netti mahdollistaa nopean reagoinnin lehden sisältöön. Hädin tuskin on lehti ehtinyt kolahtaa luukusta tai juttu laitettu verkkosivuille, kun ensimmäiset kommentit jo ilmestyvät nettilehden keskustelupalstalle.

Suomalaiset ovat kadottamassa pyhän ja arjen rajan. Niin väitetään. Kun entisvanhaan sunnuntaisin työretkut vaihdettiin pyhäpukuun kirkkoa varten, nykyään kuljemme varsin siisteissä vaatteissa kaiken aikaa. Juhlatamineet varaamme kaappiin vain todella suuria tapahtumia varten.

Uusi arkkipiispamme on saanut vastata lukemattomiin kysymyksiin. Yksi useimmin esitettyjä on, miten hän uudistaisi kirkkoa. Tähän arkkipiispa on vastannut haluavansa uudistaa kirkollista ja kristillistä kielenkäyttöä niin, että se olisi kaiken kansan ymmärrettävissä.

Jos ovat hengelliset kesäjuhlat suomalaisen kesän ainutlaatuinen ilmiö, ovat niiden teemat ja otsikot nekin oma taiteen lajinsa. Varsin pitkä perinne on ollut hakea teemat Raamatusta, virsikirjasta tai herätysliikkeiden omista laulukirjoista. Omalle liikkeelle tuttu ajatus tai lause on jo sinällään viestittänyt turvallista oman väen juhlatunnelmaa. Joitakin yrityksiä on tehty myös sen eteen, että teema jo sinällään herättäisi jonkun ulkopuolisemmankin kiinnostuksen. Onko tässä onnistuttu, sitä on vaikea arvioida.

Näinä viikkoina tulee kuluneeksi 100 vuotta yhdestä kirkon merkittävimmistä kokouksista. Kesäkuussa 1910 pidettiin siihen asti laajapohjaisin maailmanlähetystä käsitellyt Edinburghin kokous.
Viime aikoina valtoimenaan vellonut keskustelu kirkon piirissä tapahtuneista pedofiliatapauksista on nostanut esiin monien muiden asioiden rinnalla kysymyksen, mitä tarkoitetaan ”kirkon piirissä”. Aivan viime päivinä on esiintynyt sellainenkin ilmaisu kuin ”kirkon ja lestadiolaisuuden piirissä”. Ovatko nämä kaksi eri asiaa? (Sana 20.5.2010)
Viime sunnuntaina, toukokuun 9. päivänä vietettiin Eurooppa-päivää. Päivämäärän on määrännyt se julistus, jonka Ranskan ulkoministeri Robert Schuman antoi kuusi vuosikymmentä sitten vuonna 1950. Julistus koski ”Saksan ja Ranskan välisen hiili- ja terästuotannon asettamista yhteisen korkean viranomaisen alaisuuteen”. (Sana 13.5.2010)
Suomesta puhutaan lapsikielteisenä maana. Tätä väitettä ei ole helppo kumota. (Sana 6.5.2010)
Työväen ja ylioppilaiden suuri juhla vappu on ovella. Sen ainoan kerran vuodessa kaivavat aikanaan ylioppilaslakin saaneet sen jostain vaatekomeron kätköistä, pudistelevat tomusta ja huomaavat yllätyksekseen, miten ahtaaksi lakki on käynyt. Ei tunnu mahtuvan enää pää lakkiin. (Sana 29.4.2010)
Islannissa taivaalle tuhkaa syöksevä tulivuori on sotkenut eurooppalaisten elämää tehokkaasti jo runsaan viikon ajan. Luonnon käyttäytyminen paljastaa, miten herkässä koko yhteisömme tasapaino on. Pienen tulivuoren tuhkat sotkevat miljoonien ihmisten elämän. Puhe ihmisen elämän hallinnasta lienee sittenkin joidenkin julkkisluennoitsijoiden keino hankkia toimeentulonsa. (Sana 22.4.2010)
Mennyt pääsiäinen osoitti sen, että seurakunnista löytyy aitoa valmiutta lähteä ulos kirkosta. Kärsimyshistorian ympärille rakennetut näytelmät ja vaellukset keräsivät kymmeniä, ellei peräti satoja tuhansia katsojia. Ristin tapahtumat kerrattiin jälleen kerran ja tavalla, joka jätti jäljen ihmisen sieluun. (Sana 15.4.2010)
Vastikään arkkipiispaksi valittu Kari Mäkinen lausui ensihaastattelussaan toiveen siitä, että luterilaisen kirkkomme hiljainen enemmistö voisi kokea olevansa aivan yhtä hyviä kristittyjä kuin kaikki muutkin. Tämä toive on saanut ensimmäisen vakavan kolauksen Keravalla. (Sana 8.4.2010)