Anno Domini
5.1.2011
| Teksti: Hannu Nyman
Kaukana ovat ne vuodet, jolloin kirkkojen piirissä unelmoitiin pääsystä mukaan julkiseen keskusteluun ja uutisvirtaan. Mennyt vuosi 2010 täytti varmasti useimpien toiveet julkisuudesta, tosin eri tavalla kuin odotettiin.
Kirkon omia, hyviä uutisia oli vaikkapa yhteisvastuukeräyksen 50-vuotisen historian kaikkien aikojen paras tulos. Tulosta tosin varjosti kerrankin oikeaan osuneet ennakkosuunnitelmat. Ulkomaiseksi kohdemaaksi oli valittu jo vuotta aikaisemmin Haiti tietämättä, millaisen tuhon kouriin tuo maa joutui parahiksi ennen keräyksen alkamista.
Vuosi 2010 jäi luterilaisen kirkon historiaan ainutlaatuisena myös piispojen vaihdon vuotena. Ensin käytiin ennennäkemättömän laajalla julkisuudella arkkipiispan vaali, jossa Kari Mäkinen voitti Miikka Ruokasen 11 äänellä. Sitten kirkkomme sai historiansa ensimmäisen naispiispan, Irja Askolan. Eikä kahta ilman kolmatta. Turun piispaksi valittiin Kaarlo Kalliala.
Näiden kanssa olisimme tulleet hyvinkin toimeen ja kokeneet julkisuuden jopa myönteisenä. Mutta sitten iski TV2 ja homoilta. Historiallista on ollut sekin, kuinka suurella joukolla luterilaisesta kirkosta on sen jälkeen lähdetty, ei tosin edes pääosin tuon ohjelman seurauksena, mutta lähdetty on.
Keskustelun laineet kävivät kuumina muillakin alueilla.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö nostatti otsikoihin pappien rippisalaisuuden ja lestadiolaisen herätysliikkeen. Median nälkää kaikenlaista uskonnollista rosoisuutta kohtaan tyydytettiin loppuvuodesta Koivuniemen lahkon tekemisillä. Kyllä täytyi maistua hyvältä, kun päästiin taas rokottamaan tosiuskovaisia.
Vuoden 2010 läpi kulkenut teema oli myös vääntö positiivisen ja negatiivisen uskonnonvapauden välillä. Positiivista on saada elää uskontoaan todeksi myös julkisesti, negatiivista taas kaiken uskonnollisuuden riisuminen katukuvasta. Jälkimmäinen joukko, niin pieni kuin se onkin, osaa käyttää ääntään muita voimakkaammin. Jos yli 80% koululaisista kuuluu kristinuskoon, jonkin verran muihin uskontoihin ja vain muutama ei mihinkään, niin näiden ei-mihinkään kuuluvien vuoksi pitäisi jättää kaikki muu pois.
Miten kristityn sitten tulisi suhtautua tähän kaikkeen?
Vuosi 2011 on kaikkien aikaisempien vuosien mukaisesti AD, Anno Domini, Herran vuosi. Jumala on yhä olemassa ja voi hyvin. Hänen seurakuntansa on täällä kertomassa hyviä uutisia Jumalan rakkaudesta, kohtaamassa lähimmäisiä ja välittämässä toivottoman maailman keskelle toivoa siitä, että parhaat päivämme ovat yhä edessäpäin.
Jumalan siunaamaa uutta vuotta Sinulle, Sanan lukija.