Kristillinen kirkko on alusta asti ollut kriisin kirkko. Monoliittinen rakennelma ja opillisesti yhtenäinen kirkko on täysi mahdottomuus.
Maanantai 20. toukokuuta. Nimipäivää viettää Lilja, Karoliina, Lilli, Karolina, Lilli, Lilian
- Kirkon kriisi vai kriisin kirkko?
- Hela... mikä?
- Eipäs yleistetä
- Verhon heilahdus
- Ei arvoja ilman asennetta
- Elämän ja kuoleman rajalla
- Myönteisyyden voima
- Vapaus synnistä, kuolemasta ja Perkeleestä
- Arvojen taisto
- Kirkon uusi vaara – Jalovaara?
- Evankelistan muistolle
- Venäläistä viisautta vapaudesta
- Yhteisvastuu ja ekopaasto
- Loistotähti tutummaksi
- Rajoja koetellaan
- Vain tätä Jumala sinulta odottaa
- ”Jumalan siunausta”
- Uskon varassa huomiseen
- Joulun lapsi – ja lapsen joulu
- Kauas katsomalla näkee lähelle
- Itsenäisyys ei ole itsekkyyttä
- Köyhyyden poistaminen vaatii rehellisyyttä
- Uskossa vai Eskossa?
- Ajatella!
- Korvaavia kokemuksia
- Katse taaksepäin!
- Vastuuviikko haastaa vastuuseen
- Uskonnollista vai hengellistä?
- Riiteleminen väsyttää
- Mistä kristillistä innovaatiota?
- Pilkka osuu omaan nilkkaan
- Järjestelmä ei osaa rakastaa
- Epäillään kristityksi
- Pientä kaveria ei jätetä!
- Katosi pykäläviidakkoon
- Juuret auttavat myrskyissä
- Ruokakriisin varjossa
- Aivan sietämätöntä
- Pelkokerroin kasvaa
- Välittäminen kuuluu kaikille
- Lähetys yhdistää
- Isänmaan asialla
- Oikean ja väärän sekamelska
- Mutta kuitenkin lestadiolainen
- Ylivarovaisuutta
- Puutelistalla hengellisyys ja taide
- Yhdistääkö yhteinen huoli?
- Euroopan sielu
- Äidit – ne parhaat
- Kristillinen taittovirhe
- Liberaali vai konservatiivi?
- Rakas perhe
- Arvomaailma alennusmyynnissä
- Tyhjällä haudalla
- Traditio on kuolleiden demokratiaa
- Anteeksi - mutta mistä?
- "Muuttuuko ihminen?"
- Kuninkaallisten esimerkki
- Mitä Ruotsi edellä, sitä…
- Toivon tuojien aika
- Epätasa-arvoiset arvot
- Subjektiivisella oikeudellakin on rajansa
- Monien arvojen maa
- Subsidiariteettiperiaatetta etsimässä
- Herätys! Väckning!
- Uskon aitous puntarissa
- Joulun dogmi
- Piispainkokouksen tartuttava rohkeammin ajankohtaisiin kysymyksiin
- Wang Yuen kuolema
- Itsenäisyyden vakava ilme
- Stubbin darvinismi pelottaa
- Pesuvesi lasta tärkeämpi
- Sanat ja teot samalle viivalle
- Lähi-itä muutoksessa
- Ikuinen jättää jäljen
- Globaalia etiikkaa
- Tilaa toivolle ja unelmille
- Mediamissio ja kansankirkko
- Kielipeliä
- Rauha kaipaa rukousta
- Viinan kiroja vastaan
- Kaksoistornien vuosipäivänä
- Maailma täynnä sanoja
- Myötätunnon voima
- ”Siunaa ja varjele koulutie”
- Epävarmuuden aikoja
- Aukko evankelistojen rintamassa
- Ei pidä jättää lapsia
- Eettisesti monitaitoinen
- Rauhan ääni
- Kirkolla on myös yhteinen usko
- Kohtaamisia
- Helluntai muutti maailman
- Hintalappu mukaan
- Nyt jäitä hattuun
- Nurkkaan maalatut
- Herätysliikkeet marginaalissa
- Mukana uuden luomisessa
- Arvovaalit
- Pääsiäisen sanakirja
- Politiikka ja usko
- Kirkon rajat
- Rukoustiloja kouluihin
- Hädässä ystävä tunnetaan
- Suuri Paasto
- Raivon vai rakkauden päivä?
- Wikileaks ja rippisalaisuus
- Lähi-idässä kuohuu
- Monikulttuurisuus tiensä päässä?
- Uskonoppi autuuteen
- Usko voittaa kuolemankin
- Vapaus karkaa käsistä
- Kasteen lahja velvoittaa
- Anno Domini
- Joulu kuuluu jokaiselle
- Varjele vakainen Luoja
- Onko täällä kilttejä lapsia?
- Farisealaisuutta parhaimmillaan
- Isänmaan asia
- Kun katto romahtaa
- Vastuullista vanhemmuutta – onnea isille!
- Hautausmaat ihmiselämän mittarina
- Vain yksi on joukosta poissa
- Ohjaako tunne kirkon jäsenyyttä?
- Viides – ja kymmeneskin herätys
- Leimakirves heiluu
- Uskontoja saa arvostella
- Pelin tulee olla reilua
- Armotonta menoa
- Hiljaa hyvää tulee?
- Ihmisen lähtö
- Pakistan tarvitsee kaiken avun
- Ihmisen äänellä
- Ratkaiseva "tahdon"
- Armon sijasta armottomuutta
- Lähetystyön valta ja vastuu
- Kansalaiskasvatusta nettikeskusteluun?
- Pyhä kesä
- Anna palaa!
- Rajaton armo
- ”Tämän sukupolven aikana”
- Leirikesä kutsuu
- Laupiaan samarialaisen haaste
- ”Kirkon piirissä”
- Euroopan tulevaisuus vaarassa
- Äitiys on perusarvo
- Vapun uusiokäyttöä
- Ilmestyskirja. Nyt.
- Jeesuksen monet kasvot
- Tehkää kirkolliskokouksessa jotain!
Armon sijasta armottomuutta
5.8.2010
| Teksti: Lea Lappalainen
Vuosikymmeniä on kaikkialla vannottu taloudellisen kasvun nimeen. Kasvun mittarina on käytetty bruttokansantuote, bkt –käsitettä. Virallinen oppi on kuulunut meidän päiviimme saakka, että bkt:n kasvu lisää hyvinvointia.
Hitaasti on havahduttu tosiasiaan, että bkt on kelvoton hyvinvoinnin mittari. Maailmanpankissa kehitettiin uusi menetelmä GPI, aidon kehityksen indikaattori.
Aidon kehityksen indikaattorissa bkt:stä vähennetään muun muassa rikollisuuden aikaansaama taloudellinen hävikki, liikenteen menot, ympäristön saastumisen aikaansaama taloudellinen hävikki, hiilidioksidipäästöt, luonnonvarojen menetykset ja luontoarvojen häviäminen.
Tilastokeskuksen tutkijat julkaisivat vuonna 2009 Suomen GPI:n. Tutkimustulos on hätkähdyttävä. Suomen aito hyvinvointi on 20 vuodessa puolittunut.
Tästä on oltu jokseenkin hiljaa, mitä median kirjoituksiin ja poliitikkojen puheisiin tulee. Hiljaa on oltu myös monista muista huolestuttavista, ympäristön tilaa kuvaavista tutkimustuloksista. Esimerkiksi siitä, että Suomessa käytetään luonnonvaroja USA:n ohella eniten maailmassa.
Vakavia vaurioita vähättelemällä otetaan käyttöön uusia turvesoita, vaikka turpeenosto likaa vesistöjä, ja vaikka turve on kivihiiltäkin pahempi ilmansaastuttaja.
Suomalaisen armottoman ympäristötuhon lista on pitkä – ja entinen meno jatkuu.
Armottomuus ilmenee myös suhteessa lähimmäisiin. Suomalaisten köyhimmän kymmenesosan reaalitulot ovat laskeneet vuosikausia. Samaan aikaan suomalaisten rikkain kymmenesosa on moninkertaistanut tulonsa.
Runsaat seitsemän vuosikymmentä sitten juutalaisia kohtasi Saksassa silmitön vaino, joka tunnetaan nimellä Kristalliyö. Meillä vainon kohteena ovat kerjäläiset, erityisesti Romanian kerjäläiset. Armottomuus on kovenemassa – mitä seuraavaksi?
Meissä suomalaisissa on tapahtunut muutos huonoon suuntaan. Kansalaisten suuri enemmistö on pelottavassa määrin välinpitämätön niin suhteessa itseensä, kanssaihmisiin kuin meitä ympäröivään luontoon.
On sanottu, että ihminen on tänään maanpaossa itsestään. Hän on kadottanut nöyryytensä ja ymmärryksensä siitä, miten tulisi elää.
Raamatussa on ihmiselle kaksi kirkasta ohjetta. Meidän tulee viljellä ja varjella maata. Meidän on rakastettava lähimmäistä niin kuin itseämme.
