Meillä suomalaisilla on ollut jo pitkään aihetta tyytyväisyyteen, ellei peräti ylpeyteen. Suomi on todettu yhdeksi maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi. Meille tärkeä perusrehellisyys tunnustetaan muuallakin maailmassa. Arvomaailmaamme on pidetty terveenä. Yhtenä perusteluna on pidetty vahvaa sitoutumista kristillisiin arvoihin.
Viime aikoina usko omaan hyvyyteemme on alkanut horjua. Puheet vähäisestä korruptiosta ovat joutumassa uuteen valoon tutun hyvä veli -järjestelmän vuoksi. Toki Suomi on niin pieni maa, ettei täällä voi välttyä tuntemasta toisia päättäjiä, mutta jossain kulkee raja siitä, miten kaveripiiriä voi hyödyntää omien asioiden järjestelemisessä.
Uutena haasteena suomalaiselle arvomaailmalle ovat tehdyt ja suunnitteilla olevat asekaupat.
Aseet ovat kenties käyttökelpoisimmillaan käyttämättöminä luomassa pelotetta ja tukemassa yhteiskuntarauhaa. Mutta aseet on tehty tappamista varten. Yhtenä maailman merkittävimmistä teollisuudenaloista asekauppa sisältää seurauksineen mittaamattoman määrän hätää ja kuolemaa.
Näyttää siltä, että Suomi on lähdössä aktiivisemmin kisaan mukaan. Selityksenä kuullaan, että asekauppa avittaa ulkomaankauppaamme. Ja mehän haluamme pitää yllä korkean elintasomme.
Ääntään ovat voimistaneet samalla myös asekaupan vastustajat. Heidän kritiikkinsä suuntautuu Israeliin. Arvostelijat eivät kritisoi sitä, että myymme aseita muihin maihin. Kaikkein ankarimmin arvostellaan Israelista omaksi puolustukseksemme ostettuja aseita.
Ei ole helppoa elää johdonmukaisesti oman elämänkatsomuksensa mukaan. Se näkyy myös asekaupan arvostelemisessa. On helppoa arvostella Israelia. Niinhän kaikki tekevät. Samassa kuorossa huutaminen on helppoa, kun kaikki taputtavat käsiään.
Mutta entäs asekaupat Saudi-Arabiaan, maahan jonka ylin uskonnollinen johtaja kehottaa hävittämään kaikki kirkot Lähi-idässä? Tai esimerkiksi: miten me voimme olla niin herttaisen ystävällisiä Kiinaa kohtaan, joka teloittaa omia kansalaisiaan enemmän kuin maailman muut maat yhteensä. Sieltähän yhä useampi suomalaisyritys etsii kasvavia voittoja…
Tarkoitus ei ole heittää kiviä kuvitellen omaa syyttömyyttään, ei asekauppiaita tai heidän vastustajiaan kohtaan. Mutta ei ole myöskään oikein toimia Pilatuksen tavoin: pestä kätensä ja vakuuttaa omaa syyttömyyttään.
Miksi emme suostu tunnustamaan, että epäjumala Mammonan palvonta pakottaa arvomaailmamme alennusmyyntiin?