Aukko evankelistojen rintamassa

Kalevi Lehtisen kuolema jätti merkittävän aukon evankelistojen rintamaan. Tämä jo Uuden testamentin mainitsema tehtävä on jäänyt kirkossamme huonolle hoidolle. Omassa kirkossamme tällaista tehtävää ei edes ole. Sitä hoitavat lähinnä uuspietistiseen herätyskenttään kuuluvat järjestöt. Kirkon lähetystehtävän osalta tilanne on jossain määrin samanlainen, mutta tällä kentällä on päästy sopimukseen kirkon ja lähetysjärjestöjen välillä.

Viime vuosien valopilkku kirkon evankelioimistyössä ovat olleet Kirkkohallituksen järjestämät evankelioimistyön konferenssit. Silti näissäkään kokouksissa ei vielä ole päästy pohtimaan erityistä evankelistan roolia osana seurakunnan tehtäviä.

Menneinä vuosina kysymys evankelistan tehtävästä kuitattiin useimmiten näkemyksellä, että jokainen kirkon jäsen on evankelista. Väitteen tarkoitus oli ensisijaisesti päästä koko kysymyksestä. Jos tämä väite olisi totta, tuntuu uskomattomalta, kuinka vähän nuo kaikki ”evankelistat”, ts. nykykirkon jäsenet, edes tietävät julistamastaan sanomasta. Väittämällä että jokainen seurakunnan jäsen on evankelista ajaudutaan siihen, että kukaan ei ole evankelista.

Evankelista on oma, erityinen tehtävä seurakunnassa. Siihen sisältyy myös joillakin ihmisillä oleva lahja välittää evankeliumin keskeistä sisältöä siitä osattomille.

Kalevi Lehtinen oli loistava esimerkki evankelistasta. Hän keskittyi julistuksessaan siihen, mikä on ihmisen pelastuksen kannalta keskeistä: ydinsanomaan Jeesuksesta Kristuksesta. Hänellä oli myös luonnon lahjana saatu kyky kommunikoida tuo sanoma ymmärrettävällä tavalla. Häntä voi täydellä syyllä pitää maamme merkittävimpänä evankelistana.

Hän oli myös esimerkki uskollisuudesta kutsumukselle. Suostuminen siihen, että vuosikymmenestä toiseen pitäytyy sanoman ytimessä, ei ole niin helppo kuin voisi kuvitella.

Evankelistan tehtävä ei ole vain julistamista. Se on myös kutsun esittämistä. Evankeliumi ei ole evankeliumia ilman sen sisältämää kutsua uskoa Jeesus Kristus omaksi Vapahtajaksi.

Kalevi Lehtisen elämäntyö velvoittaa meitä muita. Me tarvitsemme uusia, rohkeita evankelistoja niin, että uskosta vieraantuneet tai kokonaan siitä osattomat pääsisivät osalliseksi iankaikkisen elämän lahjasta.