Eettisesti monitaitoinen
14.7.2011
| Teksti: Freija Özcan
Puolustusvoimien kenttähartaudet ja -messut tuovat vaihtelua sotilaan arkeen. Ne ovat hyvin suosittuja ja niitä jopa odotetaan. Ne ovat osa yhteenkuuluvuuden henkeä, joka syntyy asepalvelustaan suorittavien nuorten välille vähän samoin kuin rippikoulussa. Koetaan jotain ainutlaatuista ja ”metsäkirkossa” ollaan lähellä elämää suurempaa – yhdessä.
Itse asiassa puolustusvoimien kirkollisen työn suosio on nyt suurimmillaan viiteen vuoteen. Työn tavoitteena on eettisesti monitaitoinen sotilas.
Vapaa-ajattelijoita tämä ei kuitenkaan ilahduta. Järjestön Vapaa ajattelija -lehdessä filosofian maisteri Esa Ylikoski arvostelee uskonnottomien varusmiesten omantunnonvapauden toteutumista puolustusvoimissa. Ongelmana on, että uskonnon ja omantunnonvapauteen liittyvät asiat kertoo uusille alokkaille kaikille pakollisella kirkollisen työn oppitunnilla sotilaspappi. Vasta tämän jälkeen alokas voi hakea vapautusta kirkollisista oppitunneista. Alokas joutuu siis tahtomattaan kuuntelemaan uskonnonharjoittajaa.
Mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa (1.7.2011) Ylikoski pitää ongelmana myös sotilasvalaan liittyvää tarjousta, josta kieltäytyminen hänen mielestään tehdään kiusalliseksi. Kirkkoon kuulumattoman varusmiehen on nimittäin nykyisen uskonnonvapauslain aikana mahdollista valita, antaako hän sotilasvalan vai -vakuutuksen – aiemmin vain vakuutus oli mahdollinen. Sotilasvalaan osallistuessaan hän voi ”rukousasennon” sijaan tehdä asennon. Kiusallisuus on ilmeisesti Ylikosken mukaan siinä, että valaan osallistuvan katsotaan kunnioittavan toveriensa vakaumusta.
Kirkollisella työllä on puolustusvoimissa pitkä ja merkittävä perinne. Ja syystä. Armeija ei ole olemassa vain rauhanaikaa varten. Brittiläisen Surreyn yliopiston kestävän kehityksen professori Tim Jackson ennustaa, että vuosisadan loppuun mennessä vihamielinen ilmasto, huvenneet luonnonvarat, elinympäristön tuhoutuminen, eliölajien sukupuuttoon kuoleminen, ruokapula ja valtavat muuttoliikkeet tuovat lähes väistämättä mukanaan myös sotia. Silloin tarvitsemme eettisesti monitaitoista sotilasta.
Ehkäpä nuoren uskonnottoman sotilaankin on hyvä kasvaa eettisesti siihen, että osaa itse ottaa vastuun omasta vakaumuksestaan ja hakea vapautusta tilanteista, joihin ei halua osallistua, vaikka sen kiusalliseksi kokisikin. Toisaalta aikuisen sivistyneeseen käytökseen kuuluu myös kestää kuunnella maltillisesti sellaistakin, mistä itse on toista mieltä. Sitä taitoa vaaditaan ihmissuhteissa, työelämässä ja myös rauhan ylläpitämiseen.