Epätasa-arvoiset arvot
9.2.2012
| Teksti: Hannu Nyman
Suomi on saanut uuden tasavallan presidentin. Sana-lehti onnittelee Sauli Niinistöä ja toivottaa hänelle ja hänen puolisolleen elävän Jumalan siunausta uudessa tehtävässä ja roolissa.
Käydyn vaalikampanjan aikana kyseltiin usein sitä, onko presidentti arvojohtaja ja etenkin sitä, tarvitaanko ylipäänsä arvojohtajia.
Joitakin viikkoja sitten arkkipiispa Kari Mäkinen sanoi tv-haastattelussa vierastavansa arkkipiispan roolissa sanaa "arvojohtaja", mutta hyväksyvänsä kyllä sanan "arvokeskustelija".
Sunnuntain vaali-illassa oman näkemyksensä tarjosi filosofi Maija-Riitta Ollila. Hänen mukaansa mitään arvojohtajaa ei tarvita. Keskustelunpätkästä jäi se vaikutelma, että Ollila vetoaa ihmisten kykyyn itse määrätä omat arvonsa. Hänen mukaansa arvojohtajaan liittyy se ajatus, että tämän arvot olisivat jotenkin parempia kuin arvojohtajaa etsivien omat arvot. Ja tämähän ei nykyisenä aikana voi olla enää mahdollista, Ollila totesi.
Mutta elämmekö oikeasti maailmassa, jossa jokainen valitsee omat arvonsa itse, muista riippumatta, vain itse tykönänsä asioita pohtien kuin Havukka-ahon ajattelija? Emmekö todella tarvitse minkäänlaisia arvovaikuttajia?
Todellisuudessa maailmamme on voimakas erilaisten arvojen temmellyskenttä. Ihmiset lisäksi tapaavat kerääntyä joidenkin arvojen ympärille ja vielä yhdessä toimia niin, että tämä joukko kasvaisi. Sellainen käsitys, että jokainen ihminen muodostaa itsenäisesti omat arvonsa eikä tarvitse siinä kenenkään toisen apua, voi syntyä ainoastaan filosofien kammioissa.
Arvot eivät todellakaan ole yhtä arvokkaita. Toiset ovat toisia parempia. Jos Martin Luther King olisi suostunut hyväksymään kaikki arvot samanarvoisiksi, Yhdysvaltain afro-amerikkalaiset eläisivät yhä valkoisten varjossa. Jos Nelson Mandela olisi hyväksynyt Etelä-Afrikan valkoisten arvomaailman, apartheid kukoistaisi yhä edelleen.
Nyt jos koskaan on välttämätöntä tutkia ja arvioida arvojen maailmaa ja arvottaa niitä. Tasavallan presidentti, arkkipiispa yhtä hyvin kuin jokainen meistä voi olla aktiivinen arvovaikuttaja.
Yksi hyvä keino arvioida arvoja on seurata, miten kunkin maailmankatsomuksen mukaan voi elää. Jeesus korosti opetuksessaan, että ”hedelmistään puu tunnetaan”. Maailma on täynnä sanoja, mutta vahvin arvovaikuttaja on se, joka elää niin kuin opettaa. Tässä Jeesus Nasaretilainen antaa parhaan esimerkin.