Epävarmuuden aikoja

Viime päivien uutisvirrasta iski silmään tieto, jonka mukaan Suomessa on jo yli 800 000 piensijoittajaa, tavallista Matti Meikäläistä, joilla on varsin vaihtelevia määriä pörssiyhtiöiden osakkeita.

Monella suomalaisella on siis ylimääräistä rahaa. Runoilijan väite ”on maamme köyhä, siksi jää” alkaa murentua. Ihmisillä on niin paljon varallisuutta, että kaikki ei menekään jokapäiväiseen toimeen tulemiseen. Lukemattomat kirpputorit ja kierrätyskeskukset kertovat, että tavaraa on ja niin paljon, että sitä on pakko kuljettaa kassikaupalla muualle.

Yllättävintä tässä kaikessa on, että mitä enemmän ihmisillä on materiaalista hyvää, tavaraa ja varallisuutta, sitä epävarmemmaksi he olonsa tuntevat. Huoli omaisuuden säilymisestä kasvaa. Moni näistä piensijoittajistakin on viettänyt unettomia öitä kurssilaskua seuratessaan. Tuhannet eurot katoavat noin vain, kuin tuhka tuuleen.

Tämä kaikki heijastuu myös ihmisten jokapäiväiseen elämään. Ärtymys ja pelot nousevat mieleen. Miten me pärjäämme?

Syvimmiltään on kysymys siitä, mihin ihminen panee luottamuksen elämässään.

Ongelma on vanha. Uuden testamentin evankeliumeissa Jeesus viittaa tuon tuostakin asiaan. Mies rakensi aitan, ja kun omaisuus kasvoi, hän päätti purkaa sen ja rakentaa tilalle suuremman. Kertomuksessa Jeesus asetti miehen kasvokkain kuoleman kanssa. Hän toi opetuksessaan esille meitä koskevan ainoan varman asian. Me kuolemme kerran kaikki.

Tällaisina epävarmoina aikoina mitataan arvomaailmamme. Minkä varassa elämämme lepää? Entä kuolema? Pörssikurssit sahaavat ja sukeltavat edelleen. Pitää löytää kestävämpi pohja kuin kurssikehityksen seuraaminen. Niiden varaan rakennettu elämä on kuin talo, joka on rakennettu hiekalle.

Kristillisen uskon voima perustuu luottamukselle elävään Jumalaan. Menneet sukupolvet ovat osoittaneet, että Häneen uskomalla uskaltaa sekä elää että kuolla. Olosuhteet muuttuvat, mutta Jumala on ja pysyy. Hänen varaansa rakennettu elämä kestää pörssikurssien heilahtelutkin.