Euroopan tulevaisuus vaarassa

Nyt, kun elämme varsin kriittisiä hetkiä Euroopan yhtenäisyyttä ajatellen, on syytä palauttaa mieliin, mitä Schuman julistuksessaan sanoi. Hän aloitti sen: ”Maailmanrauha voidaan turvata vain luovin ponnisteluin, joilla pystytään vastaamaan rauhaan kohdistuviin uhkiin”.

Jostain selittämättömästä syystä Eurooppa on antanut maailmalle sekä sen jaloimpia ja korkeimpia henkisiä, jopa hengellisiä arvoja että samalla aiheuttanut ihmiskunnan historian hirvittävimmät tuhot aloittamalla kaksi maailmansotaa. Taiteiden, kulttuurin ja muun hengenviljelyn alueella Eurooppa on maanosana ylivertainen pitkän historiansakin tähden. Bachin, Beethovenin ja Mozartin musiikki on valloittanut koko maailman. Samaan aikaan Marxin ja Nietzschen opit ovat niittäneet hirvittävää satoa seuraajiensa kautta.

On ymmärrettävää, että ulkoministeri Schumanin unelma maailmanrauhasta noina maailmansodan jälkeisinä vuosina oli todella aito. Samalla asialla olivat myös ne valtioiden johtajat, jotka perustivat Yhdistyneet kansakunnat. Molempien innoittajana oli unelma huomisesta, jossa ei olisi sijaa sodan kauhuille.

Schuman sanoi edelleen julistuksessaan: ”Eurooppaa ei rakenneta hetkessä eikä millään kokonaisratkaisulla. Siihen tarvitaan käytännön toimenpiteitä, joilla luodaan ensin aito yhteisvastuullisuus”.

Tänään meidän on tunnustettava, että juuri tuo yhteisvastuullisuus on kateissa. Yhden valtion piittaamattomuus yhteyden rakentamisesta on ajamassa koko Eurooppaa kuilun reunalle. Eurooppalainen ihminen on käyttänyt parhaita voimiaan hyvinvointinsa luomiseen niin, että on samalla tarjonnut maaperää kaikkein alimpien ominaisuuksiensa, kuten ahneuden ja oman voiton pyynnin kasvulle.

Ihminen ei ole muuttunut. Asuntomme vintillä asuvat enkelit ja kellarissa ulvovat sudet. Siksi me tarvitsemme itsemme ulkopuolelta niitä arvoja, jotka ohjaavat toimintaamme. Euroopan suurimpana vaarana on, että se hylkää maanosamme rakentamisessa keskeisenä vaikuttajina olleet kristilliset arvot. Ennen muuta me tarvitsemme uskoa elävään Jumalaan ja hänen johdatukseensa. Tämä tuntuu naiivilta, mutta uskokaa pois, vain tämän varaan voidaan rakentaa kestävä tulevaisuus, missä on mahdollisuus myös pysyvälle rauhalle.

Hannu Nyman