Hädässä ystävä tunnetaan

Tiedotusvälineet tuovat päivä toisensa jälkeen eteemme hirvittävän tuhon keskellä eläviä ihmisiä, heitä, jotka jäivät henkiin, mutta joiden on nyt selviydyttävä kaikkensa menettäneinä uuden elämän alkuun.

Monien asioiden rinnalla hämmästyttää se, miten on mahdollista, että lähes kivenheiton päässä maailman yhdestä suurimmista ja mahtavimmista kaupungeista, Tokiosta, elää ihmisiä, jotka näkevät nälkää? Eikö huippuunsa viety teknologia luotijunineen ja kaiken maailman sähköisine vempaimineen kykene auttamaan ihmistä silloin, kun hätä on suurin?

On varmasti totta, että maanjäristys ja tsunami yhdessä saattavat kaiken ihmisen aikaansaaman hyvän toimintakyvyttömäksi. Luotijunan on vaikea kulkea, jos maa radan alta katoaa. Mutta jäljelle ovat jääneet ihmiset. Heidän mahdollisuutensa auttaa lähimmäistään ovat jäljellä, ja tämä lieneekin ainoa keino auttaa tuhosta selvinneitä.

Mitä tahansa menetelmiä me kehitämmekin varautuaksemme inhimillisesti pahimpaan, emme saa koskaan unohtaa sitä viimeistä, joka useimmiten osoittautuu parhaimmaksi apuvälineeksi: toista ihmistä, lähimmäistä. Siksi on suorastaan välttämätöntä, että me huolehdimme tämän ”välineen” käyttövalmiudesta. Pitää pitää yllä hyviä suhteita naapuriin ja muihin ihmisiin myös siksi, että silloin kun he tarvitsevat apuamme, he voivat luottaa saavansa sitä.

Ihmisessä asuva hyvyys ja jalous tahtoo hukkua kaiken tavarapaljouden alle. Mutta silloin kun hätä on todellinen, löytyvät ihmisestä myös hänen parhaat puolensa. Suuret tarinat syntyvät katastrofien keskellä. Ihminen saattaa suostua uskomattomiin ponnistuksiin vain pelastaakseen lähimmäisensä hädästä. Uskon, että tulemme kuulemaan ja lukemaan tällaisia kertomuksia tulevina kuukausina myös Japanin katastrofialueelta.

Aivan oma lukunsa tulee olemaan Japanin katastrofia seuraava keskustelu ydinvoimasta ja sen tarpeellisuudesta. On suorastaan kohtalon ivaa, että tämä keskustelu syntyy Japanin tapahtumista – onhan maa ainoa, joka on jo kokenut ydinaseen tuhot. Ja nyt puhutaan samasta voimasta, mutta toisesta näkökulmasta. Syynä ei ole sota ja ydinase, vaan ihmiskunnan jatkuva pyrkimys kasvuun, hyvinvointiin, parempaan elämään. Ydinvoiman käyttö sodassa on tuomittavaa, mutta onko sen käyttö edistyksen nimissä sallittua sen sisältämästä riskistä huolimatta?