Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Keskiviikko 23. toukokuuta. Nimipäivää viettää Lyydia, Lyyli, Lydia

Herätysliikkeet marginaalissa

12.05.2011
| Teksti: Hannu Nyman


Viime viikolla pidetyn kirkolliskokouksen yhteydessä järjestettiin kirkon tulevaisuutta käsittelevä keskustelu, johon oli kutsuttu kolme ulkopuolista asiantuntijaa. Yksi keskustelijoista, Tampereen hiippakunnan dekaani Ari Hukari kommentoi herätysliikkeiden asemaa kirkossa toteamalla, että niiden keskeinen asema on ”puppua”. Hänen mukaansa herätysliikkeistä on tullut marginaalisia, sisäänpäin kääntyneitä totuusyhteisöjä.


Arkkipiispa Mäkinen toivoi kirkolliskokouksen avajaispuheessa, että kirkossa kuuluvat äänet olisivat rehellisiä ja totta. Hukarin puheenvuoro toimii tästä hyvänä esimerkkinä. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, miten hiippakunnan tuomiokapitulissa suhtaudutaan herätysliikkeisiin.

Mutta miten marginaalissa herätysliikkeet sitten ovat? Lähdetään tarkastelemaan vaikka nuorisotyötä. Maata näkyvissä –festivaali on Pohjoismaiden suurin nuorisotapahtuma ja herätysliikkeen järjestämä. Entä suomalainen gospel-musiikki? Huomattavan monella johtavalla gospel-artististilla on herätysliiketausta.

Entä uudet avaukset kirkon työssä? Maallikkokoulutus, lukemattomat uudet messut, kuten mukulamessut, on kehitelty herätysliikkeiden piirissä. Entä hengelliset kesäjuhlat satoine tuhansine osallistujineen? Ovatko nekin vain marginaalisia ilmiöitäkö? Kirkon elämän ”yrityshautomot” ja uudet innovaatiot löytyvät ennen muuta herätysliikkeistä.

Entä lähetystyö? Se on ollut herätysliikkeiden perustyötä.

Edellisten perusteella on vaikea ymmärtää, että herätysliikkeet olisivat mitenkään marginaalista toimintaa. Jos ajatellaan näiden kaikkien olevan vain marginaalista työtä, on syytä epäillä katsojalla lievää suurempaa taittovirhettä.

Mutta jos marginaalisuus ja sisäänpäin kääntyneisyys eivät liitykään lukumääriin, niin mitä sillä sitten tarkoitetaan? Entä jos marginaalisuudella tarkoitetaan vähän samaa kuin perussuomalaisten vaalivoitolla? Hämmästellään, että ei voi olla totta, että Suomessa on tuolla tavalla ajattelevia noin paljon. Kyllä niiden täytyy olla marginaalissa.

Ehkä ajatus ”marginaalista” ja sisäänpäin kääntyneisyydestä on ymmärrettävä niin, että herätysliikkeiden näkemys kristillisestä uskosta on yksinkertaisesti liian vanhanaikainen ja aikansa elänyt. Pitää löytää uutta, modernia tulkintaa, pois pinttyneistä vanhoista näkemyksistä. Kristillisen totuusyhteisön totuus ei voi olla sisällöltään enää sellainen kuin mitä herätysliikkeet edustavat.

Jos kirkon ylin johto peräänkuuluttaa moniäänisyyttä, niin olisi toivottavaa, ettei tuon toivomuksen jälkeen heti jaettaisi väkeä jyviin ja ”puppuihin”.

Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin