Kaksoistornien vuosipäivänä

Millaisen jäljen tapahtumat ovat maailmaan jättäneet ja miten elämämme on kuluneen vuosikymmenen aikana muuttunut?

Jokaista terroritekoa seuraa aina kysymys, kiristetäänkö yhteiskunnan sisällä otetta sen asukkaista vai ei. Vastaammeko ihmisiä täysin umpimähkään tappavaan väkivaltaan yhä kovemmilla otteilla ja tiukemmilla määräyksillä ja varotoimilla?

Läntisen maailman yhteiskuntien ratkaisu on kaikkialla ollut suunnilleen sama. On pyritty välttämään suurta kiusausta langeta lisäämään uusia ja rajoittavia määräyksiä. Ihmisten vapauksia ei pidä pyrkiä ehdoin tahdoin rajoittamaan, ei ainakaan liikaa. Jokainen lentomatkustaja tietää kyllä, miltä rajoitukset tuntuvat. Tiettyyn rajaan asti matkustajien ja heidän tavaroittensa tutkiminen, jopa läpivalaisu on ymmärrettävää. Jossain on kuitenkin raja, jonka jälkeen yhteiskunnasta tiukentuu suljettu, ahdistava, ihmisen perusoikeuksia rajoittava maailma.

New Yorkin terrori-iskujen muistelojen alle ei saa unohtua se, että tällä pallolla elää yhä miljoonia ihmisiä suljetussa maailmassa – ja aivan ilman noita iskuja. Toinen ihminen on ottanut oikeudekseen alistaa toisen. Suuret, dramaattiset tapahtumat nousevat muiden yläpuolelle, mutta joka päivä, tänäänkin, lähimmäisiämme kuolee toisen ihmisen käden kautta. He ovat Jumalan luomina aivan yhtä arvokkaita kuin ne, jotka ovat kuolleet näyttävissä iskuissa.

Syvimmiltään on kysymys ihmisluonnosta. Joku viisas on kuvannut hyvin ihmisen asuntona, jonka kellarissa ulvovat sudet ja vintillä laulaa enkelikuoro. Me ymmärrämme vapauden ja haluamme sitä, mutta kellari pitää meidät otteessaan.

Kysymys on myös arvomaailmasta. Ihmisen sisäinen koodisto ei osaa sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin. Lakien pitäisi olla tukemassa ihmisen sisäistä ymmärrystä, mutta nykyään lakeja pitää lisätä, koska sisäinen ääni ei enää osaa kertoa oikeaa ja väärää.

Vääryyttä ei viime kädessä poisteta laeilla. Vääryyden lähteet ovat ihmisluonnossa. Sinne on saatava apua. Oikean ja väärän ymmärtäminen ei onnistu ilman Jumalaa. Ilman sitä kaikki suhteellistuu. Oikea vallankumous ei ole vihan, vaan rakkauden vallankumous.