Kansalaiskasvatusta nettikeskusteluun?

Netti mahdollistaa nopean reagoinnin lehden sisältöön. Hädin tuskin on lehti ehtinyt kolahtaa luukusta tai juttu laitettu verkkosivuille, kun ensimmäiset kommentit jo ilmestyvät nettilehden keskustelupalstalle.

Keskustelujen spontaanisuus näkyy tunnepitoisuutena. Jos juttu on herättänyt ärtymystä, se puretaan estoitta. Aina ei pysytä asiapohjalla, vaan kommentoinnissa mennään ikävällä tavalla henkilökohtaisuuksiin. Nimimerkkien suojasta on helppo laukoa jopa suoranaista vihapuhetta.

Tätä kaikkea näkee myös kristillisen median verkkokeskusteluissa. Verkkolehden haastattelussa esiintynyt voi saada vastaansa melkoisen ryöpytyksen, jos hänen kristilliset tai kirkkopoliittiset mielipiteensä eivät käy yksiin keskustelijan omien kanssa. Pahimmillaan teksti on sellaista, että liikutaan herjauksen rajalla.

Joskus keskustelupalstan ilmapiiri on niin tunkkainen, että sinne on jäänyt pyörimään vain pieni ahdasmielinen vakiokeskustelijoiden joukko. Muut ovat jättäneet koko foorumin omaan arvoonsa.

Verkkojulkaisujen keskustelupalstoilta löytyy sellaista materiaalia, jota ei kelpuutettaisi printtilehtien yleisönosastolle. Vaikka julkaisijan vastuu koskee myös internetiä, käytännössä seula on harvempi.

Tiukan paikan tullen laki on kuitenkin laki. Lehden verkkojulkaisija voi joutua rikosvastuuseen asiattomista kirjoituksista.

Nettimedian ongelmat kärjistyvät maahanmuuttoa kritisoivissa kirjoituksissa. Rasismin leviämisen pelossa oikeusministeriö harkitsee parhaillaan lakia, joka laajentaisi valvontavastuun myös blogien, Facebookin ja muiden web-yhteisöjen ylläpitäjiin. Valvonnan laiminlyöminen ja asiattomien kirjoitusten poistamatta jättäminen voisi johtaa rangaistukseen.

Ajoittain on vaadittu myös sitä, että nimettömät nettikeskustelut pitäisi kieltää. Vaikka tähän mentäisiin, käytännössä keskustelijan henkilöllisyyden luotettava varmennus olisi vaikeaa. Ennen kaikkea se merkitsisi isoa uutta askelta valvontayhteiskunnan suuntaan.

Nettikeskustelun ongelmat tuskin ratkeavat lainsäädäntöä kiristämällä. Viranomaisvalvonnan kannalta internet on kuin monipäinen hirviö: kun yhden pään katkaisee, vähintään kaksi kasvaa tilalle.

Paremminkin kaivattaisiin kansalaiskasvatusta vastuullisesta verkkoviestinnästä. Tässä kirkollakin voisi olla annettavaa.

Kristiina Miettinen

nulvwllqd.plhwwlqhq$vdqd.il

.