Kielipeliä

Päästyään vapaaksi ja kotiinsa Ranskaan Strauss-Kahn kertoi viime viikolla, mitä New Yorkissa tapahtui. Ilmaisu oli mielenkiintoinen. Strauss-Kahn kuvaa toimintaansa ”moraaliseksi virhearvioksi”.

Entisen pankinjohtajan näkemys palautti mieleen menneen kesän lehtikirjoituksista toimittaja Johanna Korhosen kolumnin Helsingin Sanomissa. Hän pohti ahneuden syitä ja olemusta. Korhonen päätyi seuraavanlaiseen johtopäätökseen: ”Ahneus on sairaus, jota hyysäämisen sijaan pitää hoitaa”.

Ennen muinoin ihmiset tekivät syntiä. Ahneuskin on vuosituhansia laskettu vanhan kirkon opetuksissa jopa kuolemansyntien joukkoon. Tänään se on sairaus. Samoin oli aikanaan avioliitossa elävän ihmisen seksuaalinen syrjähyppy Jumalan käskyn rikkomista. Tänään se on moraalinen virhearvio.

Tampereen piispa Matti Repo arveli viime keväänä edessä olevan ajan, jolloin väännöt homo- ja pappeus -kysymyksissä ovat vähäisiä sen rinnalla, millaisia muutoksia kristillisen uskon peruskäsitteisiin ollaan tekemässä. Moni saattoi hieman epäillä. Mutta piispan profetia saattaa käydä toteen aikaisemmin kuin kukaan osasi odottaa.

Näyttää, että kristillisestä uskosta yhä etäämmäksi pyrkivä läntinen maailma, Eurooppa etunenässä, on pakotettu sanoittamaan uudelleen sellaisia asioita, joiden sisältö aikaisemmin nousi uskon ytimestä. Käsitettä ”synti” ei voida ymmärtää ilman Jumalaa. Siksi se, mikä ennen oli syntiä, on tänään uskonnottomassa maailmassa sanoitettava uudelleen.

Tästäkin huolimatta on oltava varovaisia siinä, mitä hyväksytään yleiseksi kielenkäytöksi ilman uskonnollista sisältöä. Jos ahneus on vain sairaus, vastuu siirtyy pois ihmisestä ja me jäämme odottamaan sopivaa lääkitystä. Ei ahneutta voi pillerillä hoitaa, eikä raiskausyrityksestä syytetty voi päästä pälkähästä vain toteamalla tehneensä moraalisen virhearvion.

Kieli luo maailmankuvaa, ja vieläkin enemmän: se ohjaa käyttäytymistämme. Siksi on oltava tarkkoina siitä, millaista kieltä me käytämme. Kristillisen uskon sanavalikoimaan kuuluu yhä synti. Se on suuri lahja, koska ilman syntiä ei ole myöskään armoa, ei anteeksiantamusta, ei sisäistä rauhaa ja iloa.