Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Keskiviikko 23. toukokuuta. Nimipäivää viettää Lyydia, Lyyli, Lydia

Kirkolla on myös yhteinen usko

26.6.2011
| Teksti: Hannu Nyman



Alkuvuoden merkittävimpiin kirkollisiin puheenvuoroihin on kuulunut Tampereen piispan Matti Revon luento viime maaliskuulta. Hän esitelmöi Kirkkohallituksen järjestämässä Kirkon evankelioimistyön konferenssissa Hämeenlinnassa aiheesta ”Minä en häpeä evankeliumia”.

Tuossa esitelmässään Repo totesi mm. seuraavaa: ”Aavistelen, että näinä aikoina käyty vaikea kirkollinen keskustelu samaa sukupuolta olevien parisuhteista on vielä pientä siihen keskusteluun nähden, mitä voi opillisesti olla tulossa. Keskeiset opinkohdat, kuten Jumala, ihminen, synti, Kristus ja pelastus voivat joutua ankaran paineen alle. Saattaa syntyä toiveita luoda uusi käsitys Jumalasta, ihmisestä, synnistä, Kristuksesta ja pelastuksesta, kun vanhat koetaan menneeseen aikaan sidotuiksi”.

Piispa Repo vieraili viime viikonloppuna Sanan Suvipäivillä Ikaalisissa ja häneltä kysyttiin haastattelussa tarkennusta sanomaansa. Mitä voi olla tulossa?

Piispa perusteli ajatustaan kristinuskon peruskäsitteiden joutumisesta monien uudelleentulkintojen kohteeksi ennen muuta kasvavalla henkilökohtaisuuden korostamisella yhteisen uskon kustannuksella.

Kirkkomme on nostanut käsitteistä tärkeimmäksi moniäänisyyden. Jokainen kirkon jäsen on yhtä arvokas lausumaan käsityksensä uskomme perusasioista. Sillä, löytyykö niille minkäänlaista painavampaa perustetta, ei ole niin väliä. Postmodernin maailman keskiössä on ihminen ja hänen henkilökohtainen uskonsa.

Sanan Suvipäivien puheenvuorossaan piispa Matti Repo sanoi myös, että teologia alkaa muistuttaa psykologiaa.

Vanhojen kirkkojen, ortodoksien ja katolisten vahvuutena on vuosisatainen teologia. Luterilainen ja erityisesti oman maamme kirkko jää tästä merkittävästi jälkeen.

Henkilökohtaisuuden korostamisen rinnalla ei saisi missään nimessä unohtaa sen paremmin teologiaa kuin ajatusta kirkon yhteisestä uskosta. Parin vuosituhannen aikana hankittu tieto ja kokemus uhkaavat unohtua pelkän henkilökohtaisen kokemuksen alle.

Henkilökohtaisen uskon ja tradition väliseen kiistaan tarjoaa aivan loistavan näkökulman varsin originelli edesmennyt brittiläinen kristitty ajattelija, G.K. Chesterton, jonka ajatusta Antti Nylén lainaa esseekokoelamssaan: ”Traditio on äänioikeuden myöntämistä kaikista luokista syrjityimmälle, meitä edeltäneille sukupolville. Se on kuolleiden demokratiaa. Ne, jotka parhaillaan sattuvat maan päällä häärimään, muodostavat vain pienen ja ylimielisen oligarkian, jonka tahtoon Traditio ei taivu”.

Lämmintä ja siunattua kesää kaikille Sanan lukijoille.

Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin