Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Keskiviikko 23. toukokuuta. Nimipäivää viettää Lyydia, Lyyli, Lydia

Kun katto romahtaa

18.11.2010


Kirkollisvaalit ovat takana ja kaikesta kirkonvastaisesta hälystä huolimatta – tai ehkä juuri siitä johtuen äänestysprosentti nousi monen vuosikymmenen jälkeen kiitettäviin lukemiin. Todella hieno saavutus! Hyvä Jumala uusia vastuunkantajia siunatkoon!

Kaikesta hyvästä huolimatta näihin vaaleihin liittyi kuitenkin muutamia sivujuonteita, jotka kertovat omaa lohdutonta kieltään kirkon tilanteesta.

Oulussa ilmestyvä seurakuntalehti Rauhan Tervehdys uutisoi valtuustoehdokkaasta, joka julkisesti tunnustautui ateistiksi. Vähintäänkin outo tilanne.

Osan kirkosta eronneista kerrotaan käyneen äänestämässä huolimatta siitä, että olivat jo ehtineet klikata eronsa netissä. Näin reilua peliä eronneet pelaavat. Mutta eihän kirkko tähän mitenkään reagoi, hymyilee vain.

Kristillistä nimeä kantava nokialainen salibandyjoukkue puolestaan kertoo, että joukkueessa saa pelata niin hindu kuin buddhalainenkin. Mikä tässä nyt on niin kertomisen arvoista?

Onko tosiaan niin, että kirkkomme uskoo saavansa kaiken aikaa lisää bonuspisteitä, kun se lupaa levittää seinänsä niin etäälle toisistaan, ettei omasta olemuksesta jää minkäänlaista jälkeä? Mitä kehumista tässä kaikessa on? Johan meille nauravat kylän hevosetkin. Istukaa hetki missä tahansa paikallisessa kuppilassa ja kuunnelkaa ihmisiä. Sieltä kuuluu kansan ääni eikä siltä juurikaan suuria aplodeja meille irtoa. Mikkelin piispan puheenvuorossa Turun kirkolliskokouksessa oli osuva lause: ”Tällaisesta yleishumanistisesta hyväntekeväisyyskirkosta tai uskonnollisesta palvelulaitoksesta on helppo erota.”

Opetusministeri Stefan Wallin sanoi asian naulan kantaan kirkolliskokouksen avajaisissa. Hänen mukaansa käyty homokeskustelu ja sitä seurannut äänestys testasi sitä, kuinka etäälle toisistaan kirkon seinät voivat siirtyä ennen kuin katto romahtaa. Harvinaisen tarkkaan maaliinsa osunut lausuma. Kiinnostavaa on vain se, mitä opetusministeri ja muut tekevät sen jälkeen, kun huomataan, että nyt vietiin seinät liian kauas. Katto ehti romahtaa. Todennäköistä on, ettei opetusministeri juurikaan jää asiaa suremaan. Häntä odottavat uudet, kiinnostavammat kysymykset.

Mutta vaikka seinät kaatuvat ja katto romahtaa, tärkeintä on että perustus kestää. ”Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.” (1 Kor. 3:11) Tämän varassa oikea kirkko kestää tulevaisuudessakin.

Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin