Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Keskiviikko 23. toukokuuta. Nimipäivää viettää Lyydia, Lyyli, Lydia

Leirikesä kutsuu

3.6.2010
| Teksti: Hannu Nyman

 

Alkava kesä siirtää niin seurakuntien kuin kristillisten järjestöjenkin toiminnan uusiin uomiin. Seurakunnissa ja järjestöissä painopiste siirtyy sinne, missä seuraavat toisiaan erilaiset leirit.

 

Kesän suosikkeja ovat ilman muuta rippikoululeirit. Kuluvanakin vuonna tämä kirkon menestystuote kokoaa lähes koko ikäluokan oppimaan kristillisen uskon perusteita ja opettelemaan oikean ja hyvän elämän aakkosia.

 

Kaiken kiitoksen ja kehun ansaitseva rippikoululeiritoiminta on synnyttänyt myös muutamia kysymyksiä. Joidenkin leireiltä palanneiden nuorten mukaan leiri oli todella kiva, eikä se vähäinen kristillisyyden opetuskaan hauskuutta häirinnyt. Nuorten kanssa työskenteleminen on taitolaji, eikä maalta voi merelle suuriakaan neuvoja antaa, mutta kaikkien ikäluokkien kohdalla suurimpia haasteita on kirkon keskeisen sanoman esillä pitäminen.

 

Mikään ei ole merkittävämpää kuin rippikoululeirin jälkeen kirkon alttarin ääressä konfirmoitava nuori, joka sydämestään tunnustaa uskonsa kolmiyhteiseen Jumalaan.

 

Toinen kesäinen hittituote ovat jo pitkään olleet avioliittoleirit. Tänäkin kesänä tuhannet avioparit lähtevät mukaan tarkoituksenaan oman parisuhteensa parantaminen. Lähtemisen motiiveista ja innostumisen asteesta voidaan olla montakin mieltä, mutta lähes poikkeuksetta moni vastahakoisestikin mukaan lähtenyt kokee myönteisiä yllätyksiä.

 

Me olemme luterilaisina suhtautuneet usein varsin kriittisesti katolisen kirkon tiukkoihin näkemyksiin seksuaalisuudesta, avioliitosta ja perhesuunnittelusta. Vajaa kuukausi sitten pohjoismaisten katolisten piispojen kokoukseen tervehdyksensä lähettänyt paavi Benedictus lausui linjansa mukaan vahvoja ajatuksia, joita on kuitenkin muidenkin kristittyjen tarpeellista kuunnella:

 

”Avioliitto on todellinen pelastuksen väline, ei vain aviopuolisoille vaan koko yhteiskunnalle. Niin kuin mikä tahansa tavoiteltava päämäärä, se asettaa meille vaatimuksia, haastaa meidät ja edellyttää meiltä valmiutta uhrata omat tarpeemme sen hyvän puolesta, joka toiselle koituu. Se edellyttää meiltä suvaitsevaisuutta ja anteeksiantamisen taitoa”.

 

Ei liene aivan yleistä liittää suvaitsevaisuus avioliittoon. Ja kuitenkin, juuri avioliiton arjen keskellä sitä testataan. Puolison erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen on parasta kasvualustaa myös suvaitsevaisuudelle.

 

Menneistä oppineena ei tarvitse olla kummoinenkaan profeetta voidakseen todeta, että tulevanakin kesänä järjestetään leirejä, joiden jälkeen monen koko elämän suunta muuttuu.

 



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin