Maailma täynnä sanoja

MTV3:n vaaliohjelmista tunnettu toimittaja Timo Haapala lopetti yllättäen oman bloginsa. ”Suoraan sanottuna kyllästyin lukijoiden kommenttien tasoon. Ihmisillä ei tunnu olevan mitään tapoja, sivistys on siitä touhusta kaukana. Kansan ääni on muuttunut viime aikoina lynkkausjoukon ääneksi” hän sanoo. Hänen saamansa nettipalaute ilmoituksen jälkeen vain vahvisti ja alleviivasi sanottua.

Kokenut toimittaja Haapala ei varmaan lopeta kirjoittamista pelkän kriittisen palautteen vuoksi, koska sellaista tarvitaan ilman muuta. Mutta yhä kasvava joukko ihmisiä lankeaa kasvottoman nettikirjoittelun sudenkuoppaan. Puun takaa on liian helppo käyttää kieltä, jota ei kasvotusten ja nimellä koskaan uskaltaisi tehdä.

Kieli on aina ollut vaikea väline. Raamattukin varoittaa sen sisältämistä riskeistä: ”Kieli on tuli; meidän jäsentemme joukossa se on vääryyden maailma… Kaikki elimet ihminen onkin kesyttänyt, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä” (Jaak 3:6-8).

Kielenkäyttö peilaa ihmisen ja yhteiskunnan moraalin tasoa. Tuntuu suorastaan irvokkaalta, että samaan aikaan kun osa ihmisistä taistelee vihapuhetta vastaan, toinen osa lisää pökköä pesään ja ilmaisee itseään entistäkin sivistymättömämmällä tavalla. Paljon puhuttu suvaitsevaisuus on kärsimässä ankaran tappion internetissä.

Mikä siis lääkkeeksi? Internetin käytön rajoittaminen? Lisää rajoittavia lakeja?

Samoin kuin autojen ja aseiden kanssa vahinkojen ja kolareiden syyksi ei hyväksytä välinettä, vaan ihminen, joka niitä käyttää. Näin on myös internetin kohdalla. Itse väline ei ole ongelma, olkoonkin että se saattaa houkutella ihmisiä kiusaukseen, vaan perusongelma on ihmisen oma arvomaailma. Se paljastaa nyt niin raadollisella tavalla, mitä ihmisen sisimmästä löytyy.

Valtioneuvos Harri Holkerin siunaustilaisuutta kuunnellessa jäi miettimään, että suommeko kiittävät sanat vasta kuolleille? Saavatko vain elämän perusrealiteetit, kuten kuolema, meidät käyttämään kunnioittavia sanoja lähimmäisistämme?

Maailma tarvitsee yhä sanoja, mutta enemmän hyviä, rohkaisevia ja parantavia sanoja.