Monikulttuurisuus tiensä päässä?

Cameronin viestin suunta on ilmeinen: Britannian muslimit. Yritys ymmärtää toisenlaista kulttuuria ja sen tapoja toimia ei näytä tehneen maata yhtään turvallisemmaksi. Päinvastoin, Cameronin mukaan monet nuoret muslimit tuntevat itsensä juurettomiksi ja ovat sen vuoksi avoimia äärimmäisille ideologioille.

Britanniassa on keskusteltu islamilaisen sharia-lain soveltamisesta muslimiyhteisöön. Monikulttuurisuuden ongelma nousee esille vaikkapa naisen asemaa koskevissa päätöksissä. Vapaamielinen lainsäädäntö ja tiukka sharian tulkinta ovat kovin etäällä toisistaan. Cameronin mukaan tällaisella ratkaisulla rohkaistaan eri kulttuureja elämään erillistä, toisistaan irrallista elämää. Tällainen monikulttuurisuus ei rakenna yhteiskunnan yhtenäisyyttä.

Kasvava maahanmuutto Euroopassa, ja siis myös Suomessa, nostaa meilläkin tämän keskustelun pintaan. Monikulttuurisuuden taustalla on ajatus kaikkien ihmisten ja kulttuurien tasa-arvoisuudesta. Erilaisia maailmankatsomuksia tai uskontoja ei panna paremmuusjärjestykseen. Uskotaan siihen, että kaikkien kulttuurien yhteinen tavoite on rakentaa yhteiskuntaa samanlaisen hyvän tahdon mukaan. Tähän näyttää brittien pääministeri menettäneen uskonsa.

Mitä sitten tulee tilalle? Mitä seuraa, kun monikulttuurisuuden aika on ohitse? Kuka silloin määrää kulttuurin, yhteiskunnan arvomaailman – ja jopa uskomisen suunnan? Saammeko esimakua siitä, miten EU esittelee vuosittaiset uskonnolliset juhlat omille koululaisilleen unohtaen kristillisen vuodenkierron kokonaan? Onko tämä seurausta pyrkimyksestä ryhtyä rakentamaan ylhäältä päin uutta, monikulttuurisuudesta – ja myös uskonnoista – vapaata Eurooppaa?

Nyt on syytä ymmärtää, että monikulttuurisuudesta luopuminen saattaa uhata myös kristinuskoa. ”Lipsahdukset” siitä irtaantumisesta kertovat pyrkimyksestä. Haluttomuus kirjata EU:n peruskirjaan ajatusta kristinuskosta osana eurooppalaisuuden juuria saa uusia sävyjä. Kun ei tunnista omia juuriaan, on vaikea hyväksyä muitakaan kulttuureja.

Monikulttuurisuus ei ole uhka, vaan mahdollisuus sallia ihmisille uskomisen ja toimimisen vapaus. Mutta tämä sama vapaus tulee ulottaa kaikkialle maailmaan, ei vain Eurooppaan.