Mukana uuden luomisessa

Äitiys on viime vuosikymmeninä muuttunut hyvinkin araksi aiheeksi. Kun se aikanaan oli itsestäänselvyys, on tilanne tänään kaikkea muuta kuin selvä.

Lapsettomuudesta on tullut kipeä ongelma. Puhutaan tahattomasta lapsettomuudesta, jossa vanhemmat kyllä haluavat saada lapsen, mutta syystä tai toisesta eivät saa. Noin 15 % vanhemmista kuuluu tähän ryhmään, eli melkoinen määrä.

Tahattoman lapsettomuuden lisäksi on sitten kokonaan toinen ryhmä, jossa lapsettomuuteen päädytään omasta tahdosta. Eräiden tietojen mukaan 35–44-vuotiaista suomalaismiehistä 30 prosenttia ja naisista yli 20 prosenttia on lapsettomia. Lapsettomien osuuden arvioidaan tulevaisuudessa kasvavan entisestään. Ehkäisykeinojen lisääntyminen ja saatavuus toki selittävät syntyvyyden vähenemistä, mutta enemmän asiaan vaikuttavat kulttuuriset tekijät, arvot ja asenteet.

Ylioppilaslehti julkaisi viime vuoden lopulla artikkelin, jossa esiteltiin useita tutkimuksia lapsettomuudesta, etenkin vapaaehtoisesta sellaisesta. Näiden tutkimusten tarkoituksena oli selvittää nuorten aikuisten onnellisuuskäsitettä. Tutkimustulosten mukaan lapsettomat pariskunnat kokivat olevansa onnellisempia kuin pienten lasten vanhemmat. Perusteena oli muun muassa se, että lapset lisäävät vanhempien stressaantumista ja jopa kiristävät puolisoiden välisiä suhteita.

Tällaiset tutkimustulokset kertovat länsimaiden nuorten aikuisten arvomaailmasta. Oma etu, nautinto ja mielihyvä ajavat kaikessa muun edelle. Mukavuuteen perustuva onnellisuus on kovin lyhytnäköistä ja pinnallista.

Jokaisen ihmisen oikeus omaan elämään on luonnollisesti hyväksyttävä. Jos maailmassa vallitsee uskonnon ja mielipiteen vapaus, täällä vallitsee myös oikeus päättää omasta elämästä vaikkapa olemalla hankkimatta lapsia.

Toisaalta lapset ja sitä kautta äitiys tulevat aina olemaan osa ihmisen elämää. Vanhemmuus, olkoon biologista, adoptiota tai sijaisvanhemmuutta, on ainutlaatuisen tärkeä tehtävä. Ilman lapsia lapsettomatkaan eivät saisi eläkkeitään. Äitiydessä ja isyydessä ei ole kyse ainoastaan minun oikeuksistani. Kyse on elämän jatkumisesta, tehtävästä, jonka Jumala antoi luodessaan meidät. Juuri vanhemmuudessa ihminen osallistuu Jumalan kanssa uutta luovaan työhön tässä maailmassa.