Nyt jäitä hattuun

Helsingissä ollaan järjestämässä suurta median käyttöön perustuvaa evankelioimistapahtumaa. Eikö olekin mahtavaa viedä pelastavaa evankeliumia pääkaupunkiseudulle? Joidenkin mielestä ei ole, koska mainoksessa näytetään Helsingin tuomiokirkkoa, vaikka luterilaiset seurakunnat eivät juurikaan osallistu koko hankkeeseen. Periaatteessa siunattu asia, mutta käytännössä ei.

Järvenpäässä yrittivät luoda liian tiivistä kristittyjen välistä yhteyttä. Unelmana oli jopa yhteinen ehtoollinen vapaakirkollisten ja luterilaisten välillä. Mutta pohja se on luterilaistenkin säkissä. Joitakin ulkopuolisia hanke tuntui kiusaavan niin paljon, että sitä yrittäneet luopuivat siitä. Periaatteessa siunataan kristittyjen välistä yhteyttä, mutta käytännössä ei.

Kankaanpään kirkkoherra on kirjoittanut seurakunnan vuosikertomukseen johdannon 30 vuoden ajan, mutta nyt tuli stoppi. Kirkkoneuvoston enemmistön ja sen varapuheenjohtajan mielestä teksti on kirkkopoliittinen kannanotto. Periaatteessa jokaisen kirkon jäsenen ääni on arvokas ja kirkko on moniääninen, mutta käytännössä ei.

Lauritsalan seurakunnan päättäjät äänestivät siitä, kutsutaanko piispa 60-vuotisjuhliin vai ei. Osa päättäjistä oli sitä mieltä, ettei kutsuta. Periaatteessa arvostetaan piispoja ja toivotaankin heidän hoitavan hengellisen esipaimenen tehtävää, mutta käytännössä ei juuri nyt tällä kertaa, kiitos.

Kun ”etelän metiasta” on saatu syyllinen lähes kaikkeen epäsopuun jopa kirkossamme, nyt kyllä on pakko katsoa peiliin. Eihän tällainen oman pesän jatkuva likaaminen saa aikaan muuta kuin ulkopuolisten ilkkumista. On tietysti mahdollista, että osalla meitä kristittyjä on unelmana sellainen kristillisyys, jossa ”metsässä ei liikahda lehtikään”. Ja jos missä vähänkin liikahtaa, niin ei kun sinne arvostelua niin kauan, että rauhoittuu ja hiljenee.

Nyt ei ole todellakaan ole toistemme jatkuvan arvostelemisen aika. Se ei tarkoita erimielisyyksien peittämistä, mutta se tarkoittaa sen verran avaruutta, että sietää erilaisuutta. Luterilaisen kirkkovuoden tekstit ovat jo usean viikon ajan käsitelleet Jeesuksen ylimmäispapillista rukousta, jossa Jeesus pyytää omilleen keskinäistä rakkautta. Kerrankin voimme yhdessä rukoilla, että sana muuttuu lihaksi. Ja vaikka Paavali oli tiukka mies, niin hänkin kehotti kilpailemaan toinen toistemme kunnioittamisessa.