Ohjaako tunne kirkon jäsenyyttä?

Samaan aikaa toisaalla, Chilen kaivosalueella kiitettiin kilvan Jumalaa. Yksi tapahtuman suurista voittajista oli katolinen kirkko. Papit olivat paikalla, ja ympäri maailmaa välitettiin tietoja laajasta esirukousrintamasta. Pelastuneet kiittivät kilvan pelastusmiehistöä ja Jumalaa.

Katolinen kirkkohan on kirkoista se, joka voimakkaimmin vastustaa homoliittoja.

On tietysti totta, ettei näillä kahdella tapahtumalla ole mitään muuta yhteyttä kuin ajallinen yhteensattuma. Tai ehkä sittenkin syvimmiltään ne kertovat yhden ja saman asian kahdesta eri puolesta.

Miksi ihmiset ylipäätään kuuluvat kirkkoon? Mitä kirkko ihmiselle merkitsee?

Homoiltaa seurannut jäsenpako pakottaa väkisinkin kysymään, onko meillä Suomessa moniakin tuhansia kirkon jäseniä, joiden perimmäinen syy kuulua tähän yhteisöön riippuu sen kannasta avioliittoon.

Katoliseen kirkkoon liittyen on hyvä muistaa muutaman viikon takaiset tutkimukset Iso-Britanniasta. Paavin vierailun aikana kysyttiin katolisilta itseltään, mitä he ajattelevat homoseksualismista ja abortista. Kummassakin näissä enemmistö kirkon jäsenistä oli kirkon virallista kantaa vastaan. Ja kuitenkin ihmiset pysyvät kirkon jäseninä.

Miksi?

Chilen tapahtumat kertovat - toki asiaa voimakkaasti alleviivaten, että kirkko on viime kädessä olemassa paljon parisuhdetta vakavampien asioiden vuoksi. Kun kuolema kolkuttaa ovella, alkavat asiat asettua oikeisiin mittasuhteisiinsa. Joku on joskus todennut sotaan viitaten, ettei juoksuhaudoissa ole yhtään ateistia. No, tutkimustietoa siitäkin puuttuu.

Meillä Suomessakin on nähty monen monituiset kerrat se, miten kansaa ravisuttavat katastrofit, tsunami tai koulusurmat, täyttävät kirkonpenkit. Ja sitten yksi tv:n keskusteluilta saa ihmiset ryntäämään nettiin ja ohjelman tunnelmissa sanoutumaan irti kirkosta. Kovin tuntuu tunnepitoiselta ihmisten suhde kirkkoon.

Chilen tapahtumat alleviivaavat sitä, että silloin kun ihminen on kasvokkain oman elämänsä kaikkein suurimpien ja vakavimpien asioiden kanssa, juuri silloin kirkolla ja sen sanomalla on aivan ylivertainen asema ja mahdollisuus.