Pakistan tarvitsee kaiken avun

YK:n mukaan tuhot ovat suuremmat kuin Aasian tsunamissa ja Haitin maanjäristyksessä yhteensä.” Pakistanissa on menossa hidastettu tsunami. Sen tuhovoima kasvaa ajan myötä”, sanoi tulva-alueella toissaviikolla vieraillut YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon. Toistaiseksi kuolleita on 1600, mutta tulvauhrien keskuudessa leviävät tartuntataudit saattavat nopeasti kasvattaa uhrien määrää.

Kansainvälistä yhteisöä on moitittu hidastelusta Pakistanin auttamisessa. Vasta kun YK:n pääsihteeri viime viikolla vetosi voimakkaasti hätäavun saamiseksi, jäsenvaltiot korottivat avustuslupauksensa 360 miljoonaan euroon. Sitä ennen kokoon ei oltu saatu kuin puolet YK:n vaatimasta summasta. Suomikin nosti apunsa 1,2 miljoonasta eurosta 4,4 miljoonaan euroon.

Pakistanilaisten hätä näytti ainakin aluksi jääneen kaukaiseksi myös monelle tavalliselle suomalaiselle. Esimerkiksi Kirkon ulkomaanavulle oli viime viikon lopulla lahjoitettu vain 29 000 euroa, kun Haitin maanjäristyksen jälkeen oli parissa viikossa saatu kokoon satojatuhansia.

Mistä tämä johtuu? Suurtulvien kaltainen hitaasti kehittyvä katastrofi ei ole yhtä dramaattinen kuin tsunami tai maanjäristys, joka hetkessä tappaa tuhansia tai kymmeniätuhansia ihmisiä, eikä se saa mediassa samanlaista huomiota.

Pakistan ei ole lomakohde, jonka suomalaiset tuntisivat ja johon heillä olisi lämpimät siteet. Päinvastoin se on kaukainen ja vieras muslimivaltio, johon liittyy mielikuva terroristien pesäpaikasta.

Selvää on, että Pakistan ei selviä massiivisesta katastrofista ilman kansainvälistä apua. Välitön apu tulee maksamaan satoja miljoonia euroja ja tuhojen korjaaminen miljardeja.

Lähimmäisen sunnuntai, jota ensi pyhänä vietetään, muistuttaa siitä, että lähimmäistä ei voi valita, vaan on autettava aina sitä joka on avun tarpeessa – välimatkasta, kansallisuudesta tai uskonnosta riippumatta. Suomella, jonka amerikkalaislehti äskettäin listasi maailman parhaaksi maaksi, on varaa auttaa.