Pelin tulee olla reilua

Jossain asiaa käsittelleessä lehtijutussa nostettiin esille näkökulma, jonka merkitystä ei sovi väheksyä. Eräiden arvioiden mukaan yksi Nokian kehittymisen este on ollut epäreilu tapa jakaa bonuksia. Ensin oltiin kaikki yhtä perhettä. Kaikki aika ja energia pantiin peliin firman parhaaksi. Kun menestystä alkoi tulla, sen tuomaa taloudellista hyvää alettiin jakaa epätasaisesti. Toiset ovat saaneet enemmän kuin toiset.

Ihmisellä on vahva oikeudenmukaisuuden taju. Lompakkoon kertyvä pääoma on yksi merkittävin tekijä, jolla ihminen tätä oikeudenmukaisuutta mittaa. Parhain osoitus periaatteiden ja käytännön välisen suhteen toimivuudesta on se, miten suurella rahalla lompakko osallistuu näiden periaatteiden toteuttamiseen.

Suomalaisen yhteiskunnan yhtenäisyyden ja sitä kautta hyvän yhteiskuntarauhan takaajana on ollut yksi maailman pienimmistä palkkahaitareista ja tuloeroista. On ollut tahtoa rakentaa yhteistä hyvää, kun on ollut luottamus melko pitkälle menevään oikeudenmukaisuuteen. Totta kai on eritasoisia palkkoja. Jokainen tervettä järkeä käyttävä ymmärtää sen. Mutta kuinka suureksi haitari voi kasvaa?

Otetaan esimerkki. 4000 euron kuukausipalkka on monelle nykyihmiselle pelkkää unelmaa. Näinkin hyvin ansaitsevan tulisi työskennellä lähes sata vuotta saadakseen kokoon saman verran kuin minkä Nokian jättävä pääjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo saa pelkästään siitä, että lähtee talosta.

Terveellä järjellä ymmärtää senkin, että tärkeintä on perustarpeiden tyydyttäminen. Mitä sen jälkeen jää käteen, on ekstraa, oli sitä paljon tai vähän. Mutta tästäkin huolimatta pintaan nousee tuo oikeudenmukaisuuden tunto.

Jos me haluamme rakentaa Suomea myös tulevaisuudessa niin, että jokainen kynnelle kykenevä panee hartiansa yhteisen taakan alle, tuloerot eivät saa revetä mahdottomiin. Monen mielestä nyt ollaan jo niillä rajoilla ja vähän ylikin, vaikkei meillä vielä kukaan tienaa niin kuin suuressa maailmassa. Mutta ei kaikessa tarvitse seurata suurta maailmaa. Eikä todellakaan sovi unohtaa tämän asian merkitystä yhteiskuntarauhalle ja kansalliselle yhtenäisyydelle.