Piispojen kokoontuessa piispainkokouksiinsa voisi heidän kuvitella pohtivan kokoontumisissaan juuri niitä kirkon ja uskon ydinasioita. Mutta minkälaisia asioita todellisuudessa löytyy piispainkokouksen asialistalta?
Pääasiassa kirkon ja hiippakuntien hallintoa, enemmän ylärakenteen asioita, ekumeniaa ja muuta. Kuvaavaa piispainkokoukselle on viimeisimmän, joulukuun alussa pidetyn kokouksen esityslistalta löytyvät piispoille osoitetut lausunnot: ”Kirkkohallituksen lausunto Opetushallitukselle ammatillisten perustutkintojen sekä ammatti- että erikoisammattitukintojen perusteiden määräysten muutosten luonnoksista” sekä ”Kirkkohallituksen lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi korkeakoulujen opiskelijavalintoja koskevista muutoksista yliopisto- ja ammattikorkeakoululakiin sekä opiskelijavalintarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä annettuihin lakeihin”. Tärkeitä ovat toki nämäkin.
Asiantilan on havainnut myös piispainkokouksen puheenjohtaja Kari Mäkinen. Tuon pari viikkoa sitten pidetyn kokouksen avauspuheessaan hän sanoi: ”Piispainkokous, jonka tehtävänä on käsitellä kirkon uskoa, julistusta ja työtä koskevia asioita, voisi mielestäni nykyistä rohkeammin tarttua kirkon sisäisten asioiden ohella ajankohtaisiin kysymyksiin ja arvioida niitä kirkon uskon, julistuksen ja työn näkökulmasta”.
Ei ole vaikeaa kuvitella, ettei tälle ajatukselle löytyisi laajaa tukea koko kirkon kentässä.
Yli 2,5 miljoonaa suomalaista katsoi televisiosta tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Ensin seurasimme Mariankadun puolelta tulleita eri alojen vaikuttajia. Sitten siirryttiin toiselle ovelle, josta tuli ”virallinen Suomi”. Keiden johdolla? Aivan oikein, piispojen. Ensin piispat ja vasta sitten tulevat kenraalit, tuomarit ja muut.
Virallisessa Suomessa piispat kulkevat kansan edellä. Olisiko mahdollista, että he ottaisivat paikkansa kärjessä? Neljästi vuodessa, aina piispainkokouksen päätyttyä saisimme kuulla ja nähdä uutisissa, näyttävästi julkisuudessa, mitä nämä esipaimenet tahtovat uskomme pohjalta sanoa meille kansalaisille henkiseksi ja hengelliseksi parhaaksemme.