Rauha kaipaa rukousta

Tiedossa on, että palestiinalaishallinto ei tule pyytämään hyväksyntää ainoastaan Palestiinan valtiolle vaan myös ”vuoden 1967 rajoille”. Lähi-idän tilannetta seuraaville lause on uusi. Tähän mennessä on puhuttu vain ”aselepolinjoista” (boundaries), mutta Abbas puhuu ”rajoista” (borders).

Miksi juuri nyt on syytä erityiseen rukoukseen?

Niin kuin Lähi-idässä aina, tilanne ei ole sitä, miltä se ensisilmäyksellä näyttää.

Israelin ja palestiinalaisten välisiä rauhanneuvotteluja on kuvattu sanoilla ”Land for peace”. Kun palestiinalaiset saavat maan, Israel saa rauhan. Jos YK nyt päättää hyväksyä Palestiinan valtion, saa haluamansa rajat, mutta Israel jää ilman rauhaa. Onhan Gazaa hallinnoiva Hamas edelleen sitä mieltä, että ”juutalaiset pitää tappaa”.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja muotoili Suomen linjaa viime viikolla TV1:n lauantaivieraana. Hänen mukaansa Suomi pyrkii tukemaan sellaista ratkaisua, joka edistää rauhaan pääsemistä pikemmin kuin asettaa sille uusia esteitä. Tyylikkästi muotoiltu näkemys sille, että palestiinalaisten tulisi vielä kerran miettiä, tuovatko esitystään yleiskokoukselle. Onhan ilmiselvää, että mikäli palestiinalaishallinnon esitys tuodaan vieläpä muodossa, jossa pyydetään yleiskokousta hyväksymään ”Palestiinan rajat”, tilanne mutkistuu entisestään.

Monet asioita tuntevat ovat muistuttaneet myös Israelin ja palestiinalaishallinnon lukuisista olemassa olevista sopimuksista, joissa kerta toisensa jälkeen todetaan lopullisen rauhansopimuksen olevan mahdollista vain yhdessä sopimalla. Nythän asiaa ajetaan kaikella muulla kuin yhteisellä päätöksellä.

Asia koskettaa myös YK:n omaa arvovaltaa. Palestiinan ja sen rajojen hyväksyminen tilanteessa, jossa palestiinalaishallinto on kaikkea muuta kuin laillisessa kunnossa tai rajoja ei todellakaan ole yhdessä hyväksytty, tulee nähdä YK:n jäsenvaltioiden omia taustoja vasten.

Tiedetään, että Palestiina saa Turkin ja Irakin hyväksynnän, vaikka kumpikin maa tekee kaikkensa estääkseen alueillaan kurdien itsenäisyyspyrkimykset. Puoltavan äänensä antavat myös Tiibetä miehittävä Kiina ja tamilien itsenäisyyspyrkimykset tukahduttava orjuuden salliva Intia.

Vähintä mitä nyt siis voimme tehdä, on todellakin rukoilla elävän Jumalan antamaa viisautta ja johdatusta YK:n yleiskokoukselle ja sen päättäjille.