Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Keskiviikko 23. toukokuuta. Nimipäivää viettää Lyydia, Lyyli, Lydia

”Siunaa ja varjele koulutie”

18.8.2011
| Teksti: Hannu Nyman



Kansalaisten yleinen käsitys on arvioida kirkko ja seurakunnat vanhanaikaisiksi ja ajastaan jälkeen jääneiksi. Kun maailma kehittyy, väitetään kirkon pysähtyneen paikoilleen. Tarkkaavainen ohikulkija voi kuitenkin yllättyä huomaamaan, miten hyvin seurakunnat ovat ajassa kiinni.


Kouluvuoden alkaessa ovat yhä useammat seurakunnat järjestäneet kirkoissaan kouluaan aloittaville koulutien siunaamisen. Seurakunta tarjoaa parastaan, sitä, mihin sillä on lupa ja oikeus: rukoilla ihmisille Jumalan siunausta ja varjelusta. Samalla perheet oppivat tuntemaan tien kirkkoon ja osaavat tarvittaessa avata sen oven.

Samaan sarjaan koululaisten siunaamisen kanssa kuuluu Helsingin seurakuntien viime keväänä koulujen päätteeksi järjestämä hanke: keskelle pääkaupunkia kokoonnuttiin veisaamaan suvivirttä. Pöytä käännettiin nurin päin. Sen sijaan, että olisi jatkettu ikiaikaista väittelyä siitä, kuuluuko suvivirsi koulujen päätökseen vai ei, otettiin asiasta niskalenkki. Lähdettiin niin keskelle kaupunkia kuin voidaan ja veisattiin suvivirttä melkein väsyksiin asti. Esilaulajiksi kutsuttiin koko kansan tuntemia taiteilijoita.

Nämäkin esimerkit osoittavat, miten seurakunnissa asuu edelleen halu ja pyrkimys liittyä ihmisten elämään. Tällaiset tapahtumat kertovat myös siitä, miten seurakunta on ihmisten keskellä omana itsenään, oman sanomansa ja identiteettinsä kanssa. Siunaaminen on Jumalan kansan tehtävä. Tämän päivän lapset ja nuoret näkevät elämässä niin paljon kaikkea muuta, joten luulisi siunaamisen jäävän mieleen yksin sen muusta poikkeavan luonteen vuoksi.

Kun seurakunnat näin siunaavat koulutielle lähtevät, voisi heitä muistaa muulloinkin. Jumalanpalveluksen yleisessä esirukouksessa rukoillaan varsin monien erilaisten ryhmien puolesta. Lapset voitaisiin liittää joukkoon aivan omana ryhmänään.

Elämme aikaa, jolloin lasten sieluista käydään ankaraa taistelua. Aikuiset riitelevät siitä, saako lapsille välittää vanhempien arvomaailmaa vai ei. Uuden hallituksen sisältä kuuluu jälleen uhkaavia ääniä uskonnon opetuksen vähentämiseksi. Samaan aikaan aikuisten maailma vyöryy yhä voimakkaammin lasten yli.

Vähintä mitä seurakunta voi tehdä, on rukoilla lasten puolesta ja siunata heitä. Sen lisäksi lapset tarvitsevat tietoa ja ymmärrystä uskomme keskeisimmistä asioista tavalla, jonka he ymmärtävät. Tässä tulee antaa kaikki mahdollinen tuki seurakuntien ja eri järjestöjen lapsityölle.

Hyvä Jumala lastemme koulutien siunatkoon ja varjelkoon!

Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin