Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Keskiviikko 23. toukokuuta. Nimipäivää viettää Lyydia, Lyyli, Lydia

Tehkää kirkolliskokouksessa jotain!

8.4.2010

Vastikään arkkipiispaksi valittu Kari Mäkinen lausui ensihaastattelussaan toiveen siitä, että luterilaisen kirkkomme hiljainen enemmistö voisi kokea olevansa aivan yhtä hyviä kristittyjä kuin kaikki muutkin. Tämä toive on saanut ensimmäisen vakavan kolauksen Keravalla. (Sana 8.4.2010)

On varmaan vaikea selittää niille 1736 keravalaiselle, jotka äänestivät kirkkoherranvaalissa Jukka Pohjolan-Pirhosta, miksi kymmenen heitä ei vastaa yhtä sellaista, jonka äänin uusi kirkkoherra valittiin. Hän sai vaalissa kaikkiaan 174 ääntä – ja tuli valituksi.

Tällä kerralla kyseessä ei ole taistelu opinkappaleista, eikä syynä ei ole Raamattu, vaan aivan puhtaan järjen perusteella päätetty laki kirkkoherran vaalitavasta. Varsinaisten kolmen vaalisijan ehdollepanossa vaikuttavat monenlaiset seikat, mutta yli 30 vuoden palvelu juuri siinä omassa seurakunnassa ei riitä painamaan vaakakuppia ohi toisenlaisten ansioluetteloiden. Tämä on viesti myös kirkon omille työntekijöille ja heidän uskollisuudelleen palvella omaa seurakuntaansa.

Nyt olisi kirkolliskokouksen korkea aika tehdä asialle jotain!

Tuntuu lähes uskomattomalta se perustelu, että kirkolliskokouksessa uudenlaista vaalitapaa vastustaisivat pienistä ja maaseudun seurakunnista tulevat edustajat. Eikö tämä samainen ongelmakohta olekaan maaseudulla mikään ongelma?

Useaan kertaan hoettu mantra kirkon vanhoillisuudesta ei todellakaan perustu menneiden vuosisatojen kirjoituksiin, vaan ihan tässä ajassa elävien päättäjien kovin vanhanaikaisiin käsityksiin.

Kokonaan toinen asia on se, onko ylipäätään oikein ja viisasta valita kirkkoherra yleisillä vaaleilla. Muualla yhteiskunnassa, niin kunnissa kuin valtakunnallisellakin tasolla toimii välillinen demokratia. Kansan valitsemat edustajat valitsevat viranhoitajia.

Toisaalta on ymmärrettävää, että seurakuntalaisten kiinnostus kohdistuu juuri kirkkoherran virkaan ja sen viran haltijaan. Mutta yhtä totta on, että tuon viran haltijalta edellytetään yhä enemmän toimitusjohtajan taitoja hengellisen johtajan taitojen ohessa. Näyttää siltä, että kirkkoherra on enemmänkin toimistoonsa ja työpöytäänsä sidottu virkamies kuin paimen.

Jos siis kirkkoherralta edellytetään toimitusjohtajan taitoja, silloin sopii kysyä, onko viisasta ja oikein antaa tehtävään valitsemisen oikeus seurakuntalaisille, jotka eivät pysty kaikin osin arvioimaan virkaa hakevien johtamistaitoja. Silloin olisi perin luonnollista, että valinnan suorittavat seurakunnan valitsemat luottamushenkilöt.

Hannu Nyman
hannu.nyman(at)sana.fi

Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin