Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Keskiviikko 23. toukokuuta. Nimipäivää viettää Lyydia, Lyyli, Lydia
- Euroopan sielu
- Äidit – ne parhaat
- Kristillinen taittovirhe
- Liberaali vai konservatiivi?
- Rakas perhe
- Arvomaailma alennusmyynnissä
- Tyhjällä haudalla
- Traditio on kuolleiden demokratiaa
- Anteeksi - mutta mistä?
- "Muuttuuko ihminen?"
- Kuninkaallisten esimerkki
- Mitä Ruotsi edellä, sitä…
- Toivon tuojien aika
- Epätasa-arvoiset arvot
- Subjektiivisella oikeudellakin on rajansa
- Monien arvojen maa
- Subsidiariteettiperiaatetta etsimässä
- Herätys! Väckning!
- Uskon aitous puntarissa
- Joulun dogmi
- Piispainkokouksen tartuttava rohkeammin ajankohtaisiin kysymyksiin
- Wang Yuen kuolema
- Itsenäisyyden vakava ilme
- Stubbin darvinismi pelottaa
- Pesuvesi lasta tärkeämpi
- Sanat ja teot samalle viivalle
- Lähi-itä muutoksessa
- Ikuinen jättää jäljen
- Globaalia etiikkaa
- Tilaa toivolle ja unelmille
- Mediamissio ja kansankirkko
- Kielipeliä
- Rauha kaipaa rukousta
- Viinan kiroja vastaan
- Kaksoistornien vuosipäivänä
- Maailma täynnä sanoja
- Myötätunnon voima
- ”Siunaa ja varjele koulutie”
- Epävarmuuden aikoja
- Aukko evankelistojen rintamassa
- Ei pidä jättää lapsia
- Eettisesti monitaitoinen
- Rauhan ääni
- Kirkolla on myös yhteinen usko
- Kohtaamisia
- Helluntai muutti maailman
- Hintalappu mukaan
- Nyt jäitä hattuun
- Nurkkaan maalatut
- Herätysliikkeet marginaalissa
- Mukana uuden luomisessa
- Arvovaalit
- Pääsiäisen sanakirja
- Politiikka ja usko
- Kirkon rajat
- Rukoustiloja kouluihin
- Hädässä ystävä tunnetaan
- Suuri Paasto
- Raivon vai rakkauden päivä?
- Wikileaks ja rippisalaisuus
- Lähi-idässä kuohuu
- Monikulttuurisuus tiensä päässä?
- Uskonoppi autuuteen
- Usko voittaa kuolemankin
- Vapaus karkaa käsistä
- Kasteen lahja velvoittaa
- Anno Domini
- Joulu kuuluu jokaiselle
- Varjele vakainen Luoja
- Onko täällä kilttejä lapsia?
- Farisealaisuutta parhaimmillaan
- Isänmaan asia
- Kun katto romahtaa
- Vastuullista vanhemmuutta – onnea isille!
- Hautausmaat ihmiselämän mittarina
- Vain yksi on joukosta poissa
- Ohjaako tunne kirkon jäsenyyttä?
- Viides – ja kymmeneskin herätys
- Leimakirves heiluu
- Uskontoja saa arvostella
- Pelin tulee olla reilua
- Armotonta menoa
- Hiljaa hyvää tulee?
- Ihmisen lähtö
- Pakistan tarvitsee kaiken avun
- Ihmisen äänellä
- Ratkaiseva "tahdon"
- Armon sijasta armottomuutta
- Lähetystyön valta ja vastuu
- Kansalaiskasvatusta nettikeskusteluun?
- Pyhä kesä
- Anna palaa!
- Rajaton armo
- ”Tämän sukupolven aikana”
- Leirikesä kutsuu
- Laupiaan samarialaisen haaste
- ”Kirkon piirissä”
- Euroopan tulevaisuus vaarassa
- Äitiys on perusarvo
- Vapun uusiokäyttöä
- Ilmestyskirja. Nyt.
- Jeesuksen monet kasvot
- Tehkää kirkolliskokouksessa jotain!
Vain yksi on joukosta poissa
28.10.2010
| Teksti: Hannu Nyman
Maailman evankelioimisesta huolta kantava Lausanne -liike kokosi historiansa kolmanteen kongressiin Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin runsaat 4000 osanottajaa 197 maasta. Vain YK kykenee vastaavaan edustavuuteen. Olisi luullut järjestäjien olleen tyytyväisiä tähän. Kuitenkin kongressin ensimmäisestä tilaisuudesta lähtien tunnelmaa haittasi yhden delegaation puute. Kiinalaisia ei kokousväen joukossa nähty.
Kiinan delegaatio Lausanne III -kongressiin olisi ollut runsaat 200 edustajaa. Heidän omat viranomaisensa päättivät kuitenkin olla päästämättä ryhmää lähtemään.
Kapkaupungin kongressikeskuksen käytäviltä tavoitti hyvinkin erilaisia kommentteja tapahtuneeseen liittyen. Erään eteläafrikkalaisen arvion mukaan Kiina halusi omalla päätöksellään ottaa myös selkeästi etäisyyttä kongressin järjestäjämaan Etelä-Afrikan valitsemaan tiehen. Onhan juuri Etelä-Afrikka päättänyt kulkea apartheidin ja rasismin jälkeen kohti kaikkien ihmisten, rotujen ja myös uskontojen tasa-arvoa ja vapautta. Tie on ollut pitkä ja kivikkoinen, eikä se edelleenkään etene ilman kasvukipuja. Mutta suunta on oikea.
Tähän ei Kiinassa olla vielä valmiita. Perusteluja kristittyjen matkan estämiseen aina löytyy. Jos tarkoituksena oli antaa näpäytys muulle maailmalle Nobelin rauhanpalkinnon myöntämisestä kiinalaiselle, tuntuu kuin olisi lyöty moukarilla hyttystä.
Lausanne III -kongressi osoitti epäämättä sen, miten vaikeaa kristittyjen on monissa maissa elää ja toimia. Tuhannet, elleivät peräti miljoonat kristityt elävät kaiken aikaa lievemmän tai aktiivisemman henkisen ja jopa fyysisen kiusaamisen keskellä.
Samalla, kun Kapkaupungin kongressissa saatiin kuulla kristittyjen hyvinkin vaikeista tilanteista eri puolilla maailmaa, internet päivitti tapahtumien kulkua kotona Suomessa. Kirkosta eroamisen korkein huippu sattui juuri samalle viikolle Lausanne III -kongressin kanssa.
Kovin näyttävät olevan tilanteet erilaisia eri puolilla maailmaa. Väitteet siitä, että Suomen ongelmat ovat sittenkin todella pieniä verrattuna moniin muihin maihin, saavat tällaisissa tapaamisissa hyvinkin katetta.
Samaan aikaan, kun jossain päin maailmaa kristitty haluaa jatkuvasta kiusaamisesta huolimatta sinnikkäästi pysyä seurakuntansa jäsenenä, täällä istutaan tietokoneen ääreen ja lähdetään yhdellä klikkauksella tästä samasta yhteisöstä. Jotenkin tuli suomalaisena lievä häpeän tunne kuunnellessa heitä, joille kirkon jäsenyys maksaa muun yhteiskunnan hyväksynnän. Näinkö kevyt asia kirkko ja uskonto meille on?
