Viides – ja kymmeneskin herätys
14.10.2010
| Teksti: Hannu Nyman
Viime aikoina käydyssä kirkollisessa keskustelussa on puhuttu ns. viidennestä herätysliikkeestä. Sen nimi löytyi aikanaan, kun ei oikein keksitty arkikäyttöön soveltuvaa nimitystä neljän perinteisen herätysliikkeen jälkeen syntyneelle. Rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus olivat asettuneet kieleen pysyvästi, mutta uuspietisiminkin nimellä vaikuttanut herätys sai nimekseen pelkän järjestysnumeron.
Viides herätysliike nimenä olkoon itse asiassa muistuttamassa meille suomalaisille yhdestä suurimmista kansaamme koskaan kohdanneista siunauksista: tässä maassa on Jumalan armosta vaikuttanut niin lukuisa määrä herätyksiä, että muut maat ja kansat katsovat kateellisina sivusta. Kyseessä eivät ole ainoastaan nuo viisi liikettä, vaan monia muita, osa paikallisia, osa laajempia hengellisiä liikehdintöjä.
Ovathan maassamme vahvasti vaikuttavat niin sanotut vapaat kirkkokunnat, helluntailaiset ja vapaakirkolliset etunenässä, nekin syntyneet juuri sellaisina aikoina, joista me käytämme sanaa herätys.
Jokainen herätys on omana aikanaan synnyttänyt uutta hengellistä elämää, mutta samalla myös sotkenut olemassa olevia ympyröitä. Herätyksessä mukana olleet ovat kokeneet uuden aikakauden koittaneen. Vasta nyt Jumala on oikeasti puhunut. Samanaikaisesti herätysten vaikutuspiirissä on ollut myös heitä, jotka ovat asettuneet enemmän tai vähemmän vastustamaan uusia tuulia. Totutut ympyrät on sotkettu pahanpäiväisesti.
Suomalaisessa kristillisyydessä on luterilaisen kirkon siunaus ollut siinä, että se on pyrkinyt laajentamaan seiniään aina sen verran, että suurin osa koetuista herätyksistä on voinut pysyä kirkon seinien sisäpuolella. Aina tämä ei ole ollut mahdollista, mutta niissäkin tapauksissa lopputulos on varmaan koitunut siunaukseksi monille ihmisille.
Herätysten erilainen vaikutus kirkossamme on luonnollisesti synnyttänyt myös keskinäisiä jännitteitä. On käyty valtataistelua, jos ei aina koko kirkon laajuudelta, niin ainakin alueellisesti ja paikallisesti. Opillisten painotusten erot ovat saattaneet synnyttää syviäkin juopia ihmisten välille. Jumalan työ kun tapahtuu aina inhimillisen elämän keskellä.
Vaikka herätysliikkeiden perinnöt aiheuttavatkin kitkaa kirkkomme sisällä, suurin uhka meille kaikille aiheutuu siitä, jos alamme epäillä toistemme motiiveja ja sisäistä sitoutumista uskomme ytimeen. Siitä Herra meidät varjelkoon. Sama Jumala on kulloisenkin herätyksen antanut.
Yhdessä asiassa voisimme löytää toisemme: rukoilkaamme, etteivät herätysten ajat olisi kokonaan ohitse.