Ylivarovaisuutta

Kesä on alkanut. Seurakuntien elämässä sen huomaa, kun toiminta muuttaa kesäkodeille - ainakin niissä seurakunnissa, joissa kesäkoteja vielä on. Mutta vaikka ei olisikaan, niin toiminnan painopisteenä olevat rippikoululeirit jatkuvat edelleen. Kaikesta kirkon ympärillä kuohuvasta huolimatta tämä toimintamuoto on säilyttänyt suosionsa.

Yhtä varmaa kuin rippikoululeirien alkaminen on keskustelu niiden ympärillä. Odotamme vain, kuka avaa väittelyn tupakanpoltosta. Viime keväänä käytiin lyhyt, mutta paljon puhuva keskustelu uudesta teemasta. Sana-lehdenkin haastattelema pastori Aino Vesti oli kertonut jossakin haastattelussa rukoilevansa rippikoululaisten kanssa ja heidän puolestaan. Kotimaa 24 –uutissivusto kävi asiasta kipakkaa keskustelua.

Asiasta haastateltu kirkkohallituksen rippikoulusta vastaava työalasihteeri Jarmo Kokkonen vastasi, että asian suhteen on syytä olla varovainen. Kokkosen mukaan voisi olla viisasta kertoa vanhemmille etukäteen, jos rukoillaan.

Käydyssä nettikeskustelussa tuotiin esille ihmettelyä liiasta varovaisuudesta. Joku totesi, että jos samanikäinen tyttö käy koulun terveydenhoitajalta hakemassa ehkäisypillereitä, sitä ei saa missään tapauksessa kertoa vanhemmille. Mutta jos hänen puolestaan rukoillaan, siitä olisi ilmoitettava etukäteen. Samoin on syytä muistaa, että kirkko luottaa näihin ikäluokkiin niin paljon, että sallii 16-vuotiaan äänestää kirkkovaltuuston jäsenistä.

Vaikka saattaisi olla kiusaus jäädä väittelemään tästä yksityiskohdasta, olisi kuitenkin syytä nähdä isompi kuva. Viimeaikaiset uutiset kirkossa tapahtuneista erilaisista väärinkäytöksistä ovat saaneet meidät varovaisiksi lähes kaikesta. Muu maailma saa mellastaa sen kuin ehtii. Nuo samaiset rippikouluikäiset ovat hyvinkin vastuullisia jo ties mihin. Sysäämme heille aikuisen osaa liiankin varhain. Mutta kun puheeksi tulevat kristillisyyden asiat, silloin väki herää vaatimaan varovaisuutta.

Rippikoululeirien suosio ei taatusti olisi näin suuri, elleivät nuoret kokisi niitä omikseen. Kerrankin he saavat puhua ja kokea sellaista, mitä muu aikuisten maailma ei heille anna. Paljon puhuttu ja toivottu pyhän kokeminen on sekin yksi puoli rukouksessa, olkoon se sitten yhteistä tai henkilökohtaista. Ja jos aikuinen saa luvan tuoda oman hätänsä henkilökohtaisessa esirukouksessa Jumalalle tiettäväksi, älkäämme estäkö sitä myöskään nuorelta.

Jos nyt joku vielä on varovainen nuoren rukouksen suhteen, ottakoon itse vastuullisemman osan, ja rukoilkoon nuorten puolesta senkin edestä.