Anteeksisaamisen reunaehto
28.10.2010
| Teksti: Kristiina Miettinen
| Kuvat: Istockphoto
Kuningas suostui mitätöimään suunnattoman velan, jota hänen palvelijansa ei ikinä olisi kyennyt maksamaan. Armahduksen saanut ryhtyi kohta kovistelemaan toista palvelijaa pienen velkasumman tähden. Tämä raivostutti kuninkaan niin, että hän pyörsi velkojen anteeksiannon. Antaako Jeesus tässä vertauksessa ymmärtää, että jos ei anna lähimmäiselle anteeksi, sulkee samalla itseltään taivaan portit, raamatuntutkija Lauri Thurén?
– Juuri näin. Monet Jeesuksen vertaukset ovat vaikeasti tulkittavissa, mutta tämä vertaus on varsin selvä.
Vahvistusta sille, mitä Jeesus tästä asiassa opetti, voi etsiä rinnakkaiskohdista, joissa hän puhuu samasta asiasta. Isä Meidän -rukouksessa Jeesus opettaa pyytämään, että ”anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme niille, jotka ovat meille velassa,” Matt. 6:12. Me siis pyydämme Jumalalta, että hän antaisi meille anteeksi saman verran kuin me annamme lähimmäisille anteeksi. Toisin sanoen: jos minä en armahda lähimmäistäni, älä sinäkään armahda minua.
Mitä ajatuksia tämä Jeesuksen opetus herättää tutkijassa?
– Varmasti on hyvä elämän kuluessa pitää mielessä, että tämä on Jeesuksen näkemys anteeksiantamisesta. Jokainen tietysti soveltaa sitä niin kuin soveltaa.
Armoton palvelija
”Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: ’Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?’ Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.
Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi.”
Matt. 18:32-35
Rukoilemme
Jumala, taivaallinen Isämme.
Sinä tahdot,
että antaisimme toisillemme anteeksi
täydestä sydämestä,
mutta me asetamme ehtoja.
Sanamme antavat anteeksi,
mutta sydämemme muistaa kärsimänsä pahan.
Armahda meitä
Jeesuksen Kristuksen tähden.