Epäoikeudenmukaiseltahan se tuntuu

– On. Mielettömän epäoikeudenmukaistahan se on, että joku kilvoittelee koko ikänsä, luulee tavoittavansa sillä kaiken ja sitten paljastuukin, että viimeisellä hetkellä hän on ihan samalla viivalla kuin juuri uskoon tullut.

– Lopulta systeemi kuitenkin on hyvin tasavertainen. Jumalan on kuitenkin oikeudenmukainen. Meidän ymmärryksemme vain ei riitä sitä tajuamaan.

Asiaa voisi kuvata polkupyörän kumilla.

– Tyttäreni polkupyörässä oli kumi puhki. Etsin reikää vesiastiassa ja lopulta se löytyi. Pieni reikä, ja sen seurauksena koko kumi oli kelvoton. Niin ihminenkin luulee, että hänen elämänsä on kunnossa, mutta pieni reikä rikkoo koko elämän. Luther puhuukin paljon siitä, miten ihminen pystyy välttämään ”suuret” synnit, mutta ei aina näekään aivan pohjalle asti.

No mutta kannattaako sitten lainkaan yrittää tulla paremmaksi ihmiseksi?

– Kun kumi on korjattu, hyvähän sillä on pyörätiellä pysyä.


Ansioita ei tarvita

Jos taas jollakulla ei ole ansioita, mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi.
Room. 4:5


Rukoilemme

Herra, pieleen tämä taas meni.
En pystynyt siihen,
mihin piti.
En osannut pitää
kiinni oikeasta.
Välillä tuntuu, etten
oikeastaan edes halua.
Älä hukkaa minua!
Älä päästä minusta irti!
Älä luovu toivosta,
vaikka minä en sitä näe!