Hunajaa, ei tervaa

- Samassa luvussa hieman aiemmin kerrotaan Jeesuksen puhuneen vehnänjyvän kuolemasta, jotta se tuottaisi sadon. Jeesusta pelotti ja kauhistutti oma tuleva kuolemansa ristillä, mutta hän tiesi myös, että se on ainoa tie ihmisten pelastukseen.

- Jeesuksen seuraaja kulkee hänen jäljissään: itsensä kieltäminen on meille vaikeinta. Mutta löydämme oman elämämme tarkoituksen sanoessamme Jeesukselle ”kyllä” ja itsellemme ”ei”. Minnekään sellaiseen emme joudu, jossa hän ei olisi jo edeltä kulkenut, kuolemassakaan.

Saako elämästä sitten nauttia?

- Moni ajattelee, että otetaan ilo irti elämästä ja unohdetaan Jumala. Ilo voi irrota, mutta jäljelle jää tyhjyys. Emme löydä todellista iloa muuten kuin yhteydessä Kristukseen. Vanhat veisasivat: ”Ei mikään niin voi huvittaa kuin minkä Jeesus lahjoittaa.” Jumalan nautinto on siinä, että hän saa tehdä meille hyvää.

- Annammeko me kristityt silti joskus sellaisen kuvan maailmalle, että kristityn elämä on synkkää? On hyvä muistaa, että hunaja vetää enemmän puoleensa kuin terva.


Palvelijat voittavat

Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Joh. 12:25—26


Rukoilemme

Rakas Taivaallinen isä,
kehotat hyppäämään elämän virtaan.
Meidän ei tarvitse pelätä,
koska sinä kannat.
Minä heikko,
jos vain jaksaisin uskoa.
Antaisitko minulle enemmän
luottamusta, uskallusta
ja toivoa.
Kiitos, isä.