Jeesuksen kasvot ja vaatteet alkoivat säteillä niin, opetuslasten silmiä häikäisi. Herran siunauksessa mekin rukoilemme, että Jumala kirkastaisi meille kasvonsa. Mitä me konkreettisesti siinä pyydämme, teologian tohtori Anja Nurminen.
– Herran siunauksessa rukoilemme sitä, että voisimme nähdä ja tulla tuntemaan Jumalan sellaisena kuin hän on. Me emme voi nähdä Jumalaa kasvoista kasvoihin tässä elämässä, mutta voimme tuntea hänet ja elää hänen yhteydessään.
– Rakastunut ihminen haluaa katsella rakkaansa kasvoja. Yksi vilkaisu ei riitä, vaan hän toivoo näkevänsä rakkaansa yhä uudestaan. Samalla hän haluaa oppia tuntemaan rakastamaansa ihmistä yhä enemmän. Jotain samanlaista toivetta on siinä, kun me rukoilemme, että Jumala kirkastaisi meille kasvonsa. Haluamme tulla tuntemaan Jumalaa yhä enemmän, haluamme elää hänen kanssaan.
– Kauan sitten Jumala tuli ihmiseksi. Heprealaiskirjeessä (1:3) sanotaan: ”Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva”. Jeesuksessa me näemme, millainen Jumala on.
Säteileva kirkkaus
Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina.
Luuk. 9: 28–29
Rukoilemme
Vapahtajamme Jeesus Kristus.
Kiitos, että annat meille juhlahetkiä,
aikoja, jolloin voimme kokea
sinun läsnäolosi erityisen voimakkaasti.
Auta, ettemme kuitenkaan perustaisi
uskoamme tunteiden varaan.
Kiitos Raamtun sanasta, joka ei muutu.
Kiitos, että olet luvannut
olla kanssamme kaikki päivät
maailman loppuun asti.