Lähimmäistä ei voi valita

– Asiasta keskusteltiin tuon ajan juutalaisuudessa. Joidenkin mielestä lähimmäisiä olivat vain oman kansan jäsenet. Toisten mielestä lähimmäisyyden velvoitteet piti ulottaa myös pakanoihin ja muukalaisiin.

Lainopettaja haluaa kysymyksellään saada selville Jeesuksen mielipiteen. Jeesus ei suoraan asetu kummallekaan kannalle, vaan tapansa mukaan vie kysymyksenasettelun uudelle tasolle. Hän kehittää esimerkkitapauksen, jossa tien poskessa makaava rikoksen uhri on selvästi avun tarpeessa, mutta ohikulkijat eivät tiedä, kuuluuko hän ”omiin” vai ”vieraisiin”. Toisin kuin pappi ja leeviläinen, samarialainen päättää auttaa – varmuuden vuoksi, jottei vahingossa ainakaan tulisi jättäneeksi pulaan omaa väkeään. Samarialainen ei välttämättä ollut luonteeltaan muita laupiaampi, pääasia että hän teki mitä tilanne vaati.

Jeesus antoi ymmärtää, että lähimmäistä ei voi valita, vaan pitää auttaa aina sitä, joka on avun tarpeessa.


Kuka on lähimmäinen?

Nyt kun keskustellaan romanikerjäläisten tilanteesta, vertaus laupiaasta samarialaisesta on ajankohtainen. Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.” Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”
Luuk. 10: 25–29

Rukoilemme

 

Jeesus Kristus, Vapahtajamme,

sinä elät kaikissa halveksituissa

ja muserretuissa.

Pysäytä meidät rakkautesi katseella,

kun pelko estää meitä

kohtaamasta lähimmäistemme hätää.