Lähimmäistä ei voi valita
26.8.2010
| Teksti: Kristiina Miettinen
| Kuvat: Istockphoto

Kuka Jeesuksen ajan juutalaisille oli lähimmäinen, jota kuului rakastaa ja auttaa, eksegetiikan professori Lauri Thurén?
– Asiasta keskusteltiin tuon ajan juutalaisuudessa. Joidenkin mielestä
lähimmäisiä olivat vain oman kansan jäsenet. Toisten mielestä
lähimmäisyyden velvoitteet piti ulottaa myös pakanoihin ja
muukalaisiin.
Lainopettaja haluaa kysymyksellään saada selville Jeesuksen
mielipiteen. Jeesus ei suoraan asetu kummallekaan kannalle, vaan
tapansa mukaan vie kysymyksenasettelun uudelle tasolle. Hän kehittää
esimerkkitapauksen, jossa tien poskessa makaava rikoksen uhri on
selvästi avun tarpeessa, mutta ohikulkijat eivät tiedä, kuuluuko hän
”omiin” vai ”vieraisiin”. Toisin kuin pappi ja leeviläinen,
samarialainen päättää auttaa – varmuuden vuoksi, jottei vahingossa
ainakaan tulisi jättäneeksi pulaan omaa väkeään. Samarialainen ei
välttämättä ollut luonteeltaan muita laupiaampi, pääasia että hän teki
mitä tilanne vaati.
Jeesus antoi ymmärtää, että lähimmäistä ei voi valita, vaan pitää auttaa aina sitä, joka on avun tarpeessa.
Kuka on lähimmäinen?
Nyt kun keskustellaan romanikerjäläisten tilanteesta, vertaus laupiaasta samarialaisesta on ajankohtainen.
Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.” Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”
Luuk. 10: 25–29
Rukoilemme
Jeesus Kristus, Vapahtajamme,
sinä elät kaikissa halveksituissa
ja muserretuissa.
Pysäytä meidät rakkautesi katseella,
kun pelko estää meitä
kohtaamasta lähimmäistemme hätää.