Menee yli mielikuvituksen

– Uudessa testamentissa on uudesta Jerusalemista kaksi kuvaa. On uusi Jerusalem, joka luodaan kerran, ja nyt jo olemassa oleva taivaallinen Jerusalem, joka lasketaan alas vanhan Jerusalemin paikalle. Jälkimmäisestä todella saa sen kuvan, että taivas tulee maan päälle sen sijaan että ihminen nousisi ylös taivaaseen.

Kuulostaa aika hurjalta, että kaupungin paikalle laskettaisiin taivaasta kokonainen uusi kaupunki.

– Jerusalemilla on Raamatussa vahvasti vertauskuvallinen merkitys. Vanhassa testamentissa se tarkoittaa usein Israelin kansaa, Uudessa testamentissa Kristuksen kirkkoa, seurakuntaa ja Jumalan valtakuntaa. Uudessa testamentissa on se ajatus, että Jumalan valtakunta on jo olemassa näkymättömässä muodossa, mutta näkyväksi se tulee taivaassa tai kun se lasketaan maan päälle.

– On muistettava, että tämä kaikki on kielikuvaa, yritystä kuvata sellaista, mitä ihminen ei ole nähnyt eikä pysty edes kuvittelemaan. Miten kaikki lopulta tapahtuu, se jää nähtäväksi.


Uusi taivas ja maa

Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten.
Ilm. 21: 1-2


Rukoilemme

Yhä minä kaipaan, Herra.
Näen hänet kuvina mielessäni,
tunnen tuoksun
ja kuulen äänen.
Onko ikävällä loppua?
Tottuuko tähän?
Tapaammeko sitten,
kun sinä teet
uudeksi kaiken?
Silloin ei kai ole enää
kuolemaa eikä ikävää – eihän?