Mielessä tuleva palkinto

– Kirje on todennäköisimmin kirjoitettu Rooman seurakunnalle. Seurakuntaa koeteltiin, ja sen jäsenet olivat alkaneet pitää matalaa profiilia säästyäkseen lisähankaluuksilta. Kirjoittaja kannustaa heitä kestämään uskossa ja käymään julkisesti jumalanpalveluksessa.

Hän muistuttaa heitä Vanhan testamentin ihmisistä, jotka uskon avulla kestivät koettelemukset, koska heillä oli mielessään tuleva palkinto. Pitää juosta kilpailu loppuun asti, ei riitä että on lähtenyt liikkeelle.

”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä” (Hepr. 11:1), kirjoittaja muotoilee. Todellisuus, jossa seurakunta eli, oli karu, mutta usko avasi myös toisen, näkymättömän todellisuuden. Vanhan testamentin ihmiset, joihin kirjoittaja viittaa, elivät näin ja tekivät ratkaisunsa sen pohjalta. Nooa ”sai ilmoituksen siitä, mitä ei vielä ollut nähtävissä”, ja ryhtyi rakentamaan arkkia. Abraham lähti kohti tuntemattomia seutuja, koska Jumala oli luvannut ne hänelle perintömaiksi. Jumalan lupaus oli se kova juttu, jonka mukaan he elivät.

Täytyy pitää mielessä taivasnäkökulma, ei pidä antaa periksi, vaikka on vaikeaa, kirjoittaja tahtoo sanoa seurakunnalle.


Katse tulevaan

Koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana. Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa. Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon.
Hepr. 11: 24–26


Rukoilemme

Herra Jumala, kaikkivaltias Isä.
Me kiitämme sinua siitä,
että et jätä meitä yksin.
Sinä tunnet pelkomme ja ahdistuksemme.
Auta meitä hädässämme.
Vahvista ruumistamme ja sieluamme.
Tee meidät sisäisesti lujiksi
kestämään osaksemme tulevat
vastoinkäymiset ja koettelemukset.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.