Nöyrtymisen adventti

– Jeesus Jumalan Poikana ja herrojen Herrana ei tullut Jerusalemiin parituhatta vuotta sitten maallisten hallitsijoiden tapaan suurieleisesti ja loistokkaasi, vaan aasilla ratsastaen, vaatimattomasti ja nöyrästi. Hän oli ihminen ihmisten joukossa voidakseen heitä auttaa. Hän liikkui sairaiden, julkisyntisten, epäilijöiden, köyhien ja nälkäisten mutta myös kirjanoppineiden ja ylipappien parissa.

Millaista on terve nöyryys?

– Nöyryys ei ole jatkuvaa epävarmuutta ja omista mielipiteistä luopumista. Se ei tarkoita vastuusta ja vaativista tehtävistä vetäytymistä, jos niitä meille osoitetaan tai niihin avautuu mahdollisuus. Aito, terve nöyryys näkyy suhtautumisessamme lähellämme oleviin kotona, työssä, ja kaupassa ja siinä kuinka huomioimme ystäviä ja apua tarvitsevia. Nöyrä ihminen on aina ihminen ihmisten joukossa – korkeassakin asemassa. Hän tiedostaa, että hänelläkin on Herransa, jolta hän on saanut lahjaksi kaiken, mitä hänellä on ja jolle hän vastaa elämästään ja työstään.


Huutavat kivet

Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”
Luuk. 19:39–40


Rukoilemme

Herra,
anna minun seistä omilla jaloillani,
mutta Sinuun turvaten.
Anna minulle voimaa
pitää pääni pystyssä,
Sinuun luottaen.
Herra anna minulle
nöyryyttä, rohkeutta
ja omanarvontuntoa.
Amen.