Pelottavan kirkas valo
3.2.2011
| Teksti: Kristiina Miettinen
| Kuvat: Istockphoto
Vanha kansa piti kynttilänpäivää taitekohtana, jolloin valo alkaa voittaa talven pimeyden. ”Kevät alkaa kynttelistä”, sanottiin. Raamatussa sanotaan, että ”Jumala on valo” ja että ”hän asuu valossa, jota kukaan ei voi lähestyä”. Mitä näillä kielikuvilla tarkoitetaan, raamatuntutkija Lauri Thurén?
– Valo kuvaa Raamatussa pyhyyttä. Ihmiset rakastavat pimeyttä ja
pahuutta, mutta vasta Jumalan valo antaa oikean elämän. Toisaalta Jumala
on niin pyhä ja kirkas, ettei ihminen kestä sitä. Kun Mooses Siinain
vuorella kohtasi Jumalan, kerrotaan, että Jumala suojasi Mooseksen
näkemästä hänen täyttä kirkkauttaan, jottei Mooses olisi tuhoutunut.
Silti Mooses sai ikään kuin säteilyvaurion: pitkään hänen kasvonsa
loistivat niin, etteivät ihmiset uskaltaneet katsoa häntä, vaan hänen
oli peitettävä kasvonsa.
Useissa Raamatun teksteissä Jumalan valoon liittyy pelottavuus.
Roomalaiskirjeen alussa Paavali kuvaa, miten hirmuista on, kun Jumalan
kasvot ilmestyvät: maailma tuhoutuu Jumalan kirkkauden ja pyhyyden
edessä.
Siksi tarvitaan Jeesusta, maailman valoa, jota voimme turvallisesti katsoa. Jeesuksessa Jumala on katsottavassa muodossa.
”Et voi nähdä minun kasvojani”
Herra sanoi vielä: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” Sitten Herra sanoi: ”Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi.”
2 Moos. 33: 20–22
Rukoilemme
Rohkaise meitä, lapsiasi,
tulemaan pyhien kasvojesi eteen
anteeksiantoosi turvaten.
Valaise ja lohduta meitä sanallasi.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.