Tervettä harkintaa!

– Lainopettajat olivat ammattikunta, jonka tehtävänä oli tulkita Tooraa, viittä Mooseksen kirjaa. Näitä oppineita miehiä olivat muun muassa fariseukset ja saddukeukset. He osasivat lukea ja kirjoittaa, mikä siihen aikaan oli harvojen taito. Farisealaisuus ja saddukealaisuus olivat aikansa eräänlaisia herätysliikkeitä, kertoo raamattuteologian kouluttaja Mika Aspinen.

Se, joka rakastaa Jumalaa yli kaiken, täyttää lain vaatimuksen. Tästä Jeesus ja lainoppineet olivat samaa mieltä. Olivatko he useinkin samoilla linjoilla?

– Juutalaisuuteen kuuluu tiukka keskusteluperinne. Juutalaisuuden sisällä on erilaisia opillisia suuntauksia, joiden kesken keskustellaan välillä kiivaastikin. Jeesuksen ero lainopettajiin oli siinä, että hän ”puhui kuin se, jolla on valta”, kun taas lainopettajat siteerasivat kaikessa Tooraa.

Kristillisellä kentällä on monenlaista puhujaa, jotka puhuvat kuin heillä olisi valta. Mistä erottaa jyvät akanoista?

– Terveellä harkinnalla ja sillä tiedolla, etteivät kristityt oikeastaan tarvitse muita Jumalan tahdon välittäjiä kuin Kristuksen. Hänen sanoillaan, jotka on kirjoitettu evankeliumeihin, on auktoriteettiasema.




Lainopettaja sanoi hänelle: ”Oikein, opettaja! Totta puhuit, kun sanoit, että Herra on ainoa Jumala, ei ole muita kuin hän. Ja kun rakastaa häntä koko sydämestään, kaikella ymmärryksellään ja kaikella voimallaan ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, se on enemmän kuin polttouhrit ja kaikki muut uhrit.”




Herra,
on yksi,
pyhä ja yhteinen.
Tämän tiedän,
mutta silti huomaan
kilpailijoita.
Herra, anna minun
keskittyä olennaiseen.
Herra, anna rauhasi.
Amen.