Voima on läsnä nimessä

– Juutalaisessa ajattelussa Jumalan nimi on erityisen pyhä. Sen sai ylimmäinen pappi lausua vain kerran vuodessa, suurena sovintopäivänä. Käsitys nimen pyhyydestä perustui ajatukseen, että nimi on aina osa kantajansa persoonaa. Tämän huomaamme kertomuksessa "Jaakobin painista", jossa Jumalan nimeä ei saanut sanoa, ja Jaakobin nimikin muuttui Israeliksi.

– Jumalan nimi Jahve merkitsee "Minä olen se, joka olen". Jumalan nimessä on siis dynaaminen voima, jossa hän itse on läsnä. Jumalan nimessä Daavid kaatoi Goljatin ja Israelin kansa sai avun.

Myös Jeesuksen nimessä tehtiin voimatekoja, parannettiin sairaita ja ajettiin ulos riivaajia.

– Tekstimme mukaan Jumala on antanut oman nimensä eli persoonansa ja läsnäolonsa Jeesukselle. Jeesuksen nimessä me yhä rukoilemme. Herra itse toimii siellä, missä hänen nimeään käytetään Jumalan kunniaksi ja ihmisen parhaaksi.

Nimi suojelee

Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä niin kuin me olemme yhtä.

Joh. 17:11

Rukoilemme

Sinun nimessäsi, Jeesus,
pyydän suojelua
rakkailleni ja itselleni,
ettei meille tapahtuisi
mitään pahaa
eikä mikään
saisi meitä unohtamaan
että sinä olet
voima ja rakkaus,
jossa me elämme.