22.6.2017Teksti Heli Karhumäki

Harkitsetko morsiusmessua?Avioparit ja juhlavieraat kertovat kokemuksiaan

Kesä on edelleen suosituin vuodenaika solmia avioliitto ja viettää hääjuhlaa. Perinteisen, melko lyhyen vihkikaavan sijasta yhä useammat parit valitsevat morsiusmessun, johon sisältyy juhlavieraiden kanssa yhdessä vietettävä ehtoollinen. Tämä vihkijumalanpalvelus voi musiikista ja muusta ohjelmasta riippuen kestää jopa tunnin.

k-25-2017-10-Elämäntaito KorolainenKatri Korolainen ja Janne Keränen viettivät vihittiin Kallion kirkossa Helsingissä.


Seurakunnat eivät tilastoi morsiusmessuja, mutta pieni nettikysely osoitti sen jo varsin yleiseksi vihkimismuodoksi erityisesti kirkollisesti aktiivisilla pareilla ja kirkon työntekijöillä. Kokemuksia kerrottiin jo 1990-luvulta alkaen, ja ne olivat lähes poikkeuksetta kiittäviä.

Kaksi morsiusmessussa vihittyä avioparia – Katri Korolainen ja Janne Keränen sekä

k-25-2017-10 Elämäntaito Meurman
Miina (os, Hietala) ja Tuomas Meurman vihittiin Lapualla.

Miina (o.s. Hietala)
ja Tuomas Meurman  – kertoivat Sanan juhannusnumerossa (paperilehti ja Sanan näköislehti), täyttikö valinta odotukset.


Kysyimme artikkelia varten Facebookissa myös muiden kokemuksia morsiusmessusta ja niitä kertyi lähes sata. Tässä kooste kommenteista:

Minna Kettunen: Meidät vihittiin loppiaisena 2001 Lapinlahden kirkossa morsiusmessussa. Ehtoollinen juhlisti, armahti ja siunasi kaiken ihan parhaiten.

Enna Henriksson: Tosi useissa morsiusmessuissa on tullut oltua esiintyjänä ja vieraana. Ei tunnu harvinaiselta. Vihittävät on olleet nuoria kristittyjä eri taustoista.

Elina Vaittinen: Olen kasvanut evankelisen liikkeen parissa ja ystävä- ja sukulaispiireissä morsiusmessu oli huomattavasti yleisempi kuin "tavallinen" vihkiminen.

Marja Heltelä: Morsiusmessumme oli kesällä 2014 isossa kirkossa vain perhepiirin kesken, tuolit kuorissa kaaressa alttarin edessä. Ei morsiusmessu edellytä isoja häitä :)

Kirsi Hakalax: Meillä oli morsiusmessu 1998. Emme olleet sellaisesta etukäteen tienneet, mutta papilta kuulimme mahdollisuudesta. Koimme 10 minuutin vihkimisen turhan kiireiseksi.

Heini Kataja-Kantola: Meillä oli morsiusmessu 1999 ja se kannatti. Palasi vielä mieleen oma kokemukseni ja vieraankin toteamus: morsiusmessu, siis se kirkkotilaisuus, oli minulle hengellisesti jotakin häkellyttävän onnellista, niin kuin olisimme taivaassa. Sana, viini, leipä, isäni vihkipuhe, ystävien ilo ja rakkaus, kukkakoristeltu kirkko, ihana musiikki (mm. Tikan Pyhän Hengen kirkkorukous) ja kaikki. Siinä ymmärsin hetken häävertauksia. Tämä kuulostaa överiltä, mutta näin sen koin.

Eero Junkkaala: Vihin ensi kesänä nuorenparin, joka halusi morsiusmessun. Kun kerroin, että minulla niitä on ollut harvoin, he sanoivat, etteivät ole juuri muunlaisissa häissä olleetkaan! Ilmeisesti evankelisten nuorten parissa morsiusmessut ovat nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus.

Liisi Saarimaa: Hyvin yleistä juuri evankelisten nuorten parissa.

Salla Korteniemi: Viime vuonna meni partio-nuoripari (28-vuotiaat) naimisiin morsiusmessun tahtiin, toinen oli teologi. Puhuttiin kymmenen karismaattis-luterilaisten nuorten aikuisten kesken, että tunnettiin yhteensä enemmän kuin viisi paria, jotka viime vuonna olisivat menneet naimisiin morsiusmessun kaavalla, joten pohdittiin, ettei uutisoinnissa mainittu viisi morsiusmessua Suomessa vuodessa välttämättä pitäisi paikkaansa. Näkökulma: eteläisen Suomen yhteiskristilliset 20-30-vuotiaat.

Mervi Rainio: Kummityttö ja sulhonsa vihittiin morsiusmessussa pari vuotta sitten Hesassa.

Elsa Sihvola: Teologi- ja kirkollisesti aktiivisissa piireissä tästä vihkimisen vaihtoehdosta ylipäänsä tiedetään; mahdetaanko sitä muutoin kirkossa juuri promotakaan erikseen?

Heli Tuomonen: Me avioiduimme vuonna 1997 morsiusmessukaavalla, itselläni tausta ateistista körttiläisyyden kautta evankeliseksi, puolisoni perhetausta on evankelinen. Juhlissamme oli n. 150 vierasta, jotka pääsivät mukaan morsiusmessuun.

Timo Siukonen: Onhan se aivan erilaista liittyä morsiusparin onneen ehtoollisen kautta kuin osallistua 15 minuutin pikavihkaisuihin. Olen osallistunut sekä luterilaiseen että katoliseen morsiusmessuun. Ei se mikään yleinen kaava ole, mutta tuskin läheskään niin outo ja harvinainen kuin julkisuudessa on arvioitu.

Sirkka Välimäki: Meidän yhden pojan häissä oli morsiusmessu 20 vuotta sitten ja oli kyllä hieno. Juhlijoille (reilu 100) oli hääjuhlassa tarjolla karjalainen juhla- pitopöytä ja jälkkärinä anopin poimimia metsämansikoita ja vaniljakastiketta. Juhlapaikka oli kirkasvetisen järven rannalla, jonka toisella rantaa oli itäinen naapurimaamme. Hienot oli. Ikinä ei unohdu.

Tuula Kojo-Gregoriadis: Meillä oli aika ekumeeniset häät, paikkana vieläpä Helsingin Diakonissalaitoksen kirkko. Ensin vietettiin luterilaista morsiusmessua ja sen jälkeen oli vielä ortodoksinen avioliiton siunaaminen. Ikimuistoinen ja ihana vihkiseremonia! Vaikka kestikin aika kauan.

Antti Luoma: Omassa teologi-kaveripiirissä morsiusmessu on ollut viime vuosina hyvinkin yleinen avioitumisen tyyli, enemmän olen saanut näinä häiden ruuhkavuosina kutsuja morsiusmessuihin kuin ns. normivihkimisiin. Pääsääntöisesti jompi kumpi vihittävistä on ollut teologi, tai muu seurakunnan työntekijä, mutta ei kuitenkaan aina. Seurakunnan toimintaan aktiivisesti osallistuvat nuoret parit ovat myös halunneet morsiusmessuja, vaikka eivät kirkon aloilla olisikaan. Vaikka tuntuu siltä, että yleensä morsiusmessut ovat olleet ison juhlaväen juttuja, niin sehän voidaan toimittaa myös pienellekin juhlaväelle. Muutama vuosi sitten toimitin morsiusmessun, jossa oli häävieraita alle kymmenen ja tilaisuus oli hyvin kaunis, jopa intiimi ja ennen kaikkea yhteisöllinen. Kyllähän se yhteinen ehtoollispöytä vihkimisen yhteydessä tekee heti tilaisuudesta yhteisöllisemmän, olipa väkeä paljon tai vähän. Seurakunnallisesti ja kirkollisesti aktiiviset nuoret suosivat morsiusmessuja herätysliiketaustasta - tai taustattomuudesta riippumatta.

Kimmo Jaatila: Meidät vihittiin morsiusmessussa 27.5.2006. Ja useampaan olen osallistunut. Morsiusparit yleensä kirkon (tulevia) työntekijöitä.

Timo-Matti Haapiainen: Lähisuvussa (serkkuihin asti) morsiusmessu on ollut yleisin muoto. Suvussa on kirkon työntekijöitä, mutta myös muut ovat valinneet morsiusmessun. Meillä oli katolis-luterilainen morsiusmessu, kielinä suomi, ranska ja latina. Seurakuntapappina pidin morsiusmessuvaihtoehtoa esillä, ja jotkut sen valitsivatkin. Ystäviä on tullut myös vihittyä morsiusmessuissa.

Heli Pruuki: Meillä oli morsiusmessu 1997 ja oli kyllä hyvä.

Tellervo Tulisalo: Olen itse päässyt osallistumaan vieraana morsiusmessuun vain kaksi kertaa. Itse olen niistä pitänyt ja hienoa että sellainen mahdollisuus on.

Jouko Siirilä: Silloinen teekkaripoikani vihittiin morsiusmessussa opintojen alkuvaiheissa 2010 Ähtärin kirkossa.

Helena Paalanne: Musta tuntuu, että morsiusmessuja viettävät ensisijaisesti varsin tiedostavasti kristityt. Itse olen ollut 13 vuotta pappina enkä ole toimittanut morsiusmessua kuin yhden ainoan kerran erittäin pienelle hääväelle. Pari oli tiiviisti seurakunnan messuyhteydessä. Osallistunut olen kerran ja oli upeat körttihäät. Ikinä ei ole kohdalleni osunut tavallista riviseurakuntalaista, joka olisi halunnut morsiusmessua. Ylipäätään kirkkovarauksetkin lähtevät siitä oletuksesta, että 20 minuuttia ja ulos.

Petri Patronen: Ystäväni menivät ehkä viisi vuotta sitten naimisiin morsiusmessun kaavalla. Hienot pirskeet oli!

Maija Hyvönen: Meillä oli morsiusmessu. Ihana vihkiminen oli kyllä! Meillä ei miehen kanssa herätysliiketaustaa, minä tosin pappi, haaveilin prinsessahäistä morsiusmessuineen ja toive toteutui.

Marjo Mirjami Väänänen: 1983 olin vielä aktiiviopiskelija, sulhaseni valmis pastori. Meille suositeltiin morsiusmessua, ja niinpä sitten tapahtuikin. Ystäväpappi vihki, toinen ystäväpappi liturgina lauloi messuosat. Avustajina oli kaksi rovastia, toinen oli aloittanut työuransa vihkikirkon seurakunnan apupappina ja oli nyt sulhasen esimies ja minunkin esimies, kun olin ollut kesäteologina. Toinen rovasti oli sukulaiseni, joka oli paikallisen seurakunnan pitkäaikainen paimen. Kirkossa oli häävieraina monia pappeja ja lehtoreita.

Väkeä oli noin 150. Hääohjelmat, joihin messuosuudet oli painettuna, painettiin paikallisessa kirjapainossa, jossa vanhempani olivat toisensa tavanneet ja jossa äitini oli vielä töissä.  Ehtoollisen nautittuamme siirryimme kuoriosassa meille varatuille tuoleille vierekkäin istumaan kasvot vinottain seurakuntaan päin.

Häävieraat olivat ilahtuneita messusta, vaikka sukumme eivät mitenkään erityisen uskonnollisia olekaan. Musiikin ystäviä kuitenkin.

Aikaa kului koko vihkimisen tasan tunti. Ainoa hiukan ikävä häivähdys oli kotiseurakuntani rovastin järjestämä yllätys. Varasimme vihkiajan hyvissä ajoin talvella. Morsiusmessu mukaan lukien arvioitiin aikaa kuluvan puolitoista tuntia. Sitten jonkun muun asian yhteydessä kävimme virastossa ja kanslisti nolona kertoo, että rovasti otti siihen tunnin päästä toisen vihkimisen, vaikka hän sanoi, että on varaus.

Mietimme ankarasti. Soitin sitten naapuriseurakunnan kirkkoherralle hädissäni. Siellä oli vapaata. Hän sanoi vielä jälkikäteen, että hän varasi meille kaksi tuntia. Jälkeenpäin eräs toinen teologian ylioppilas halusi morsiusmessua. Hänelle rovasti oli sanonut suoraan, ettei hän sellaisista nurkkamessuista perusta. Ei onnistunut mitenkään.

Pauliina Kuikka: Mie olen mieheni kanssa mennyt naimisiin morsiusmessun kaavalla. Juhlava tilaisuus.

Kirsti Nyrhinen: Paljon on jo kommentteja, mutta jospa minäkin laitan omani. Olen nimittäin ollut vain kahdessa häämessussa. Ensimmäinen kokemus oli isossa kirkossa pääkaupunkiseudulla v. 1995 tai -96. Olin aivan haltioissani, Koko iso häävierasjoukko kävi ehtoo todella vaikuttava ja ikimuistoinen hetki. Tilanteen kankeus ja jännitys laukesi viimeistään siinä, kun vihkipari oman ehtoollisen jälkeen siirtyi sivulle odottamaan vieraiden ehtoolliskäynnin ajaksi. Siellä sivupenkillä he kuiskuttelivat suloisesti sen aikaa!  –Sitten alkoivat oman tyttäreni häävalmistelut ja kerroin tuosta kokemuksestani. He innostuivat siitä myös; "Tämä tehdään kerran elämässä, ei seremonian tarvitse olla ohi viidessä minuutissa!" Vihkipaikka oli Orisbergin kappeli Isossakyrössä ja vieraita vähän yli 100. Tuolloin häämessu oli ilmeisesti vieraille yhtä tuntematon kuin minulle muutama vuosi aiemmin – ehtoolliselle osallistui vain muutama vieras hääparin vanhempien ja kummien lisäksi. Valtava pettymys silloin! Toivottavasti tänä päivänä tietoisuus siitä on kasvanut ja kaava on jo enemmän käytössä.

Matti Hernesaho: Isoin ongelma on vihkiajan saaminen morsiusmessuun. Kirkon työntekijöille ja kirkkoherran kavereille tämä ei ole ongelma, mutta soitapa tavallisena veronmaksajana virastoon kaupunkiseurakunnassa. Haastavaa voi olla.

Marketta Kananen: Siskoni (pappi) poika, tiedostava kristitty morsiamineen vihittiin Vähässäkyrössä. Poikani morsiusmessuttiin Kuopiossa viime vuonna. Vaimonsa on kanttori.

Henni-Säde Kopperi: Meillä oli afrikkalaisesta messusta sävelet. Lasketaanko se morsiusmessuksi, että käytimme messukaavaa afrikkalaisen messun sävelin?

Hannele Siltala: Meillä Vesan kanssa omissa häissä morsiusmessu 2001 ja varmaan 2/3 ystävien häistä ollut morsiusmessuja, vaikka körttejä ei hääpareissa ole ollut, toki jollain tasolla seurakunta-aktiiveja/toinen srk:n työntekijä. Ja yhteistä kaikissa ollut se, että ehtoollisen aikana ollut ihanaa livegospel-musiikkia ja oman ehtoollisen nautittuaan hääpari on saanut istua rauhassa ja nauttia rauhassa musiikista ja yhteisestä juhlahetkestä kirkossa vieraiden käydessä ehtoollisella. Normi vihkitilaisuus tuntuukin tosi lyhyeltä, kun ollaan totuttu morsiusmessuvihkimisiin.

Mikko Myllys: Meillä siis Riikan kanssa morsiusmessu 2002 Ruokolahden kirkossa. Raimo isänä ja appena vihki, seurakunnan khra Timo avusti ehtoollisella. Oli meille aika itsestään selvä valinta eikä vihkiajan saamisessa ollut mitään ongelmaa.

Jari Kemppainen: Oma vihkiminen oli morsiusmessu ja muutamia olen itsekin pitänyt.

Marja Asunta: Morsiusmessu 28.12.1966 oli meillä Luopioisten kirkossa.

Hanna Kankaala: Olen ollut useassa morsiusmessussa, eikä muistaakseni yhdessäkään ole kumpikaan puolisoista ollut kirkon työntekijä tai tuleva sellainen. Taustoilta löytyy aktiivista osallistumista niin paikallisseurakuntaan, kansanlähetykseen, uuteen heräykseen kuin evankelisuuteenkin. Kaikki kuitenkin aktiivisesti seurakunnassa käyviä kristittyjä. Monien perusteena yhteinen ehtoollinen ja se, ettei se päivän tärkein hetki (=vihkiminen) menisi niin nopeasti ohi, kun niin kauniita virsiäkin on paljon :)

Olen kaksi kertaa myös lukenut morsiusmessussa "ystävän rukouksen" osana kaavaa. Kaiken kaikkiaan suositeltava vaihtoehto!

Hanne Tuulos: Hei, meillä oli myös morsiusmessu 1997 ja olen ollut parin kaverin häissä, joilla myös oli. Siihen aikaan pyörittiin evankelisessa liikkeessä (oma hengellisyys varsin yhteiskristillistä), mutta sillä ei kyllä käsittääkseni ollut mitään tekemistä messuvalinnan kanssa. Itse asiassa juuri joku viikko sitten puhuttiin yhden helluntailais-yhteiskristillisen ystäväni kanssa, että hän haluaisi morsiusmessun, jos menisi naimisiin – ja korosti sitä että Herran pöydästä olisi niin hyvä aloittaa avioliitto.

Minna Mäkinen: Tyttäreni häissä morsiusmessun kaava 3.1.2009. Silloin kaksi teekkaria. Ensimmäisessä ehtoollispöydässä olivat hääpari, vierellään vanhemmat ja heidän vierellään isovanhemmat. Hääparilla yhteyksiä Kansanlähetykseen.

Teemu Kakkuri: Minä olen ajatellut hautausmessua. Kokemuksesta en lupaa tulla kertomaan.

Sanna Mehtälä: Morsiusmessu 15.5.2010, minä kirkon työntekijä. Tosin se ei ollut se syy, vaan halusimme erilaisen vihkimisen, ei sitä "perinteistä puolen tunnin toimitusta". Emme ole kiinteästi yhteydessä herätysliikkeisiin.

Vesa Siltala: Mulla ja Hannelella oli morsiusmessu Hangon kirkossa 2001. Oli hyvä aloittaa avioliitto siitä käsin ja kyllä sillä myös yhteistä uskoa halusi viestiä ja tarjota myös vieraille mahdollisuuden ehtoolliseen. Normivihkiminen menee ohi puolessa tunnissa, morsiusmessussa on aikaa pysähtyä. Oma tausta lähinnä herätyskristillinen.

Niko Huttunen: Omat häät morsiusmessuna 1996, kaverilla ehkä seuraavana vuonna. Molemmilla kirkollista kytkyä. Ei herätysliiketaustaa.

Tapani Annila: Hämeessä ei morsiusmessuja paljon käytetty, mutta pari muistoa sellaisista on, parit luultavasti muusta kuin herätysliiketaustasta. Toisella kerralla koko hääväki kävi ehtoollisella.

Tiina Keisu: Morsiusmessu itsellä ensimmäisen kerran 1985. Liitto päättyi eroon. Avioiduin toisen kerran 2009. Morsiusmessu oli tällöin meille molemmille itsestäänselvyys. Paikkana oli tutun kirkon alttari, jossa olimme käyneet yhdessä useasti iltamessussa. Itse olen taustaltani sekalainen "körtti-evankelinen", puolisolla ei herätysliiketaustaa.

Terhi Rajala: Meillä oli Mikon kanssa morsiusmessu v. 1986, kun menimme naimisiin aika pienesti Myyrmäen kirkossa. Hieno kokemus. Molemmilla seurakunta ja kräsätausta (KRS, Kansan Raamattuseura). Edelleen naimisissa.

Ilona Haverinen: Meidät vihittiin morsiusmessussa 2009. Molemmilla viidesläinen tausta ja olemme työskennelleet viidesläisissä lähetysjärjestöissä.

Anna Sassali-Tanila: Menin viime vuonna naimisiin, vihkiminen morsiusmessuna. Parin vuoden sisään olen ollut vieraana kahden pariskunnan morsiusmessuvihkimisessä ja tiedän muitakin kaavan valinneita pariskuntia. Eli ainakin omassa, eri ev.lut. herätysliikkeitä sivuavassa tuttavapiirissä vat olleet suosittuja. Moni teologi tuntuu suosivan morsiusmessua. Meitä se viehätti oman vakaumuksen ja ihan jo juhlavuuden vuoksi, ei ollut tärkeä hetki ihan kymmenessä minuutissa ohi.

Kirsi Rostamo: Minulla oli morsiusmessu 2005 tammikuussa. Silloin sen verran harvinaisempi ettei kirkon aikoja antava virkailija osannut antaa tarpeeksi pitkää aikaa ja meinasi sen takia tulla harmia. Meillä molemmilla normi seurakuntatausta mutta vihkipastori (körtti) suositteli, ja kun ollaan tunnustavia kristittyjä, tuntui se heti paremmalta kuin lyhyt normi. Erityisesti yhteinen ehtoollinen oli tärkeä juttu. Muutenkin kun saa porukat kirkkoon niin hyvä hetken olla pyhän äärellä.

Mikko Matikainen: Olen mennyt morsiusmessun kaavalla naimisiin, ollut vieraana muutamissa ja toimittanut jokusen.

Salla Soininen: Meillä oli viime kesänä! Itselleni ei ollut tuttu ja ystävät on vihitty lyhyellä kaavalla, mutta mies halusi ehdottomasti morsiusmessun eikä päätös kaduta :) Meidän "kotiseurakunta" on Kansanlähetys, haluttiin avioliiton kristillisyys isoksi osaksi juhlaa.

Martta Nurmi: Olin kutsuvieraana ystäväpariskunnan häissä, joissa oli morsiusmessu Petäjäveden kirkossa elokuussa 2001. Sain toimia esirukoilijana. Ystävät yhä naimisissa.

Merja Lampila: Olen ollut 27 vuotta pappina ja muistaakseni kerran jakanut ehtoollista morsiusmessussa ja siinäkin parina kaksi pappia.

Mervi Ojala: Tyttäreni ja hänen miehensä vihittiin morsiusmessussa viime vuonna.

Saana Ojala: Meillä oli viime kesänä morsiusmessu. Teologeilla ja nuorisotyönohjaajilla mielestäni melko yleisiä. Varmasti niitä on Suomessa useammat kuin viidet vuodessa. Opintojen yhteydessä tästä vaihtoehdosta varsinaisesti kuulin ensimmäistä kertaa. Opettaja suositteli. Mieheni ja minä olimme omilla tahoillamme haaveilleet morsiusmessusta jo ennen kuin tutustuimme. Ei varsinaista herätysliiketaustaa, mutta nuoriso-ohjuksia olemme.

Sanna-Maarit Hakkarainen: Uran aikana vaikka kuinka monta morsiusmessua. Ei ne nyt NIIN harvinaisia ole. Paavali srk, Helsinki.

Elina Vuorela: Olen ollut viidessä morsiusmessussa viime vuosina. Pareilla eri taustat, yhteistä ehkä srk—aktiivisuus.

Mari Mattsson: Morsiusmessu kesällä 1999 ja meidän innoittamanamme myös muutamalla ystävällä seuraavina vuosina. Ei herätysliiketaustaa kummallakaan meistä tai muista. Messu teki vihkimisestä yhteisöllisen ja koskettavan.

Irja Aro-Heinilä: 1968 pyysimme vihkipapilta morsiusmessua. Ei suostunut jakamaan ehtoollista, mutta noudatti muuten kaavaa soveltuvin osin. Evankeelisia olimme kovin. Olen itse ollut yksissä häissä, joissa morsiusmessu. Hekin evankeelisia. Messu oli hieno ja surin silloin pettymystäni omissa häistäni. Itse en ole saanut vihkiä ketään morsiusmessussa. Nyt on 16 minuuttia päivään, jolloin meidät vihittiin 49 vuotta sitten.

Kirsi Myllyniemi: Meidät vihittiin morsiusmessussa vuonna 1987 nykyisessä Pyhän Sydämen Kappelissa Kalliossa.

Tiina Vesala: Morsiusmessu kesällä 1998.

Kaija Tiirola: Meillä oli morsiusmessu Taivalkosken kirkossa 21.6.1986. Silloiselle pitkäaikaiselle kirkkoherralle ensimmäiset. Harvinaista herkkua tällaiset häät omassakin papin työssä. Kerran 17 vuoden aikana.

Pekka Heikkilä: Meidätkin vihittiin morsiusmessussa keväällä 1991. Niin häävieraat kuin me itse koimme sen sopivan upeasti tilanteeseen. Taisi olla pienen maalaisseurakunnan ensimmäinen morsiusmessu silloin, eikä ole tainnut vastaavia olla myöhemminkään samassa kirkossa. Muutamia kertoja ollaan oltu 25 v. aikana mukana vastaavissa muualla Suomessa. Oman kokemuksemme pohjalta olemme suositelleet morsiusmessua useille tuleville hääpareille.

Ulla Lähdekorpi: Tyttäreni vihittiin vuosi sitten morsiusmessussa Somerniemen kirkossa. Kaikki tilaisuuden toimittajat olivat nuorenparin ystäviä: pappi, bändi, kanttori, ehtoollisavustajat, tekstinlukijat, rukouksen lukijat. Äidin kokemus oli todellisen yhteyden kokeminen koko häävieras väen kanssa.

Mauri Laine: Juhannuksena 1980 meidän vihkimisen yhteydessä oli ehtoollinen koko porukalle.



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä