28.9.2017Teksti: Anu HeikkinenKuva: Sampo Korhonen

Lapsi suree leikin lomassa

Äidin, isän, siskon, veljen tai isovanhemman kuolema mullistaa lapsen maailman. Lapsi tarvitsee surussaan ennen muuta aikuisen tukea, aikaa ja syliä.

k-39-2017-1-Kansi

Syksyllä 2010 espoolainen Tomi Leivo huomasi olevansa tilanteessa, jossa omat neuvot olivat täysin lopussa. Perheen äiti Nina kuoli elokuussa rintasyöpään kahden vuoden sairastamisen jälkeen, ja isä jäi kahdestaan 5-vuotiaan Elinan kanssa.

Omaan suruunsa Tomi oli osannut varautua, mutta lapsen surun kohtaaminen tuntui musertavalta. Elinan kanssa oli puhuttu kesällä siitä, että äiti saattaisi kuolla, mutta lapsella ei ollut aikuisen valmiuksia ja taitoa käsitellä kuolemaa ja surua.

– Yli puolet viisivuotiaan maailmankaikkeudesta oli kadonnut, kun äiti oli mennyt taivaaseen. Jouduin olemaan koko ajan kohdakkain lapsen surun kanssa ja oli niin vähän, mitä pystyin tekemään. Syksyn mittaan se alkoi uuvuttaa, Tomi kertoo.

Ensimmäinen toivon pilkahdus löytyi parin kuukauden päästä kuolemasta Espoon seurakuntien järjestämältä suruleiriltä, josta Tomi kuuli papilta siunaustilaisuuteen liittyvissä keskusteluissa.

Lue koko juttu Sanasta 39


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä