30.3.2017Teksti Saila KeskiahoKuva: Jani Laukkanen

Ammatti: mielenterveyskuntoutuja

Kun mieli sairastuu, elämästä tulee kokopäivätyötä. Joka hetki pitää valita sairaan ja terveen maailman väliltä, tietävät kuntoutumisen kokemusasiantuntijat Tytti Seppälä ja Reespu Purovaara.

k-13-2017-10-Mielenterveyskuntoutujat

Sielu haurastunut, mieli maahan taipunut onko aina vain osa ihmisen? Niin kysytään Reespu Purovaaralle rakkaimmassa, Kaija Pispan ja Jukka Jyrän sanoittamassa Siionin virressä. Koko elämänsä veisanneen, herännäisyyteen kasvaneen Purovaaran mielestä virsi kuvaa osuvasti masentuneen ihmisen mielenmaisemaa.

Toisenlaisiakin kielikuvia on, esimerkiksi tämä:

– Masennus tuntuu siltä kuin päällä olisi paksu, tukahduttava viltti. Se tekee olosta vaikean ja raskaan. Vaikka tietääkin, että olo olisi parempi, jos viltin ottaisi pois, siihen ei ole voimaa, Purovaara sanoo.

Vain viisi asiaa

Masennus alkoi yli puoli elämää sitten, ala-asteella. Kaveriporukasta ulos sulkeminen särki muutenkin herkän mielen. Yhdeksännen luokan kevään Reespu Purovaara vietti sairaslomalla, syksyllä seurasi muutto uudelle paikkakunnalle. Masennus helpotti, mutta ei poistunut.

– Kun kysytään, millaista elämäsi on verrattuna entiseen, en tiedä, mitä vastata. Mihin vertaan? Siihen, millaista oli 11-vuotiaana? Lapsen elämä on ihan eri asia kuin aikuisen elämä.

Purovaaran nykyelämää leimaa se, että voimavaroja on rajallinen määrä.

– Minulla saattaa olla päiviä, jolloin jaksan viisi asiaa. Ne saattavat olla sängystä nouseminen, suihkussa käyminen ja kolmen aterian laittaminen ja syöminen.

Kun koittaa pimeä hetki, olemusta hallitsee halu kuolla ja ahdistus sumentaa maailman.

– Esineet eivät pysy kädessä. Saatan heittää lasin seinään ja vasta heitettyäni tajuta, mitä tapahtui.

Lue koko juttu Sanasta 13/2017


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä