22.11.2011Teksti: Janne VillaKuvat: Jani Laukkanen

Atte Korhola: Ihminen on nerokas selviytyjä

k-51-2011-4-atte korhola.jpg-200x300

Viime kesänä Atte Korhola käveli Italiassa Franciscus Assisilaisen pyhiinvaellusreitin. – Siellä mietin, miten syvästi jotkut pyhimykset kokivat yhteenkuuluvuutta ympäristöön, eläimiin, kasveihin ja koko maailmankaikkeuteen. Myös erämaaisiltä voisimme oppia yksinkertaista ja kohtuullista elämäntapaa.

Katolisessa kirkossa Franciscusta kunnioitetaan luonnonsuojelun suojeluspyhimyksenä. Hän näki Jumalan olevan läsnä kaikissa luoduissaan.

Tämä ei tarkoita panteismia, jonka mukaan persoonaton jumala on sama kuin maailmankaikkeus, Korhola tarkentaa.

Itseään hän ei pidä niinkään luontomystikkona vaan Kristus-mystikkona, joka miettii paljon ristiä ja Jeesusta. Matka kohti Jumalaa on matka kohti kaiken olevaisen ja myös oman olemisen ydintä.

– Kristus on minulle Arkhimedeen piste, se kiintopiste, jossa kaikki olevainen on täytettynä ja lunastettuna ja jossa omakin oleminen saa merkityksensä. Kristuksessa voi löytää syvimmän itsensä. Vain Jumalan kohtaaminen voi tyydyttää perimmäisen kaipuuni.

– Jumalan kohtaaminen ei ole helppoa, koska ihminen ajattelee monesti, ettei ole hänen rakkautensa arvoinen. On vaikea uskoa olevansa Jumalan rakas lapsi. Kun tästä yrittää vähitellen vakuuttua tai uskoa edes pienen osan siitä rakkaudesta, se prosessi käy yleensä kivun kautta, Atte Korhola pohtii.

Kun omat sanat eivät riitä

Atte Korholan perusrukous on kiteytynyt nuoruuden monisanaisista rukouksista yksinkertaiseksi: Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!

– Rukouksen voi lukea eri tavoin, riippuen omasta tilanteesta: valittaen ja ahdistuneena tai luottavaisesti uskoen siihen, että Jumala armahtaa, jolloin rukous kääntyy kiitokseksi ja ylistykseksi. Jeesuksen rukous voi olla hyvinkin lohdullinen ja luottavainen.

Atte Korhola arvioi olevansa Kristuksen seuraajana niin keskeneräinen, ettei hän halua antaa muille saman tien kulkijoille mitään ohjeita.

Hänelle kristityn vaellus on jokapäiväistä uudelleen löytämisestä eli löydetyksi tulemisesta ja siihen liittyvää kamppailua.

– Olen huomannut, että Jumala haluaa etsiä minua paljon enemmän kuin minä haluan etsiä häntä. Hän kaipaa meitä yhteyteensä ja hakee meidät vaikka mistä. Hän on se hyvä paimen, joka lähtee etsimään eksynyttä lammastaan, ja se hyvä isä, joka juoksee vastaan tuhlaajapoikaa.

– Jumala löytää meidät ja puhuu meille sanansa kautta. Siksi haluan hakeutua sanan äärelle mahdollisimman usein. Tähän ikään on ehtinyt puhua paljon, mutta omat sanat ja älylliset selitykset eivät riitä.

Lue koko juttu Sana-lehdestä.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä