20.7.2017Teksti Elina VettenrantaKuva Sampo Korhonen

Kukaan ei selviä ilman kipua

elinavettenranta1

Kyyneleet tulevat taas silmiin, vaikka pian pitäisi mennä lavalle. Taiteilija tietää kuitenkin, että hän pystyy ammattitaidollaan hoitamaan homman, laulamaan ja sanomaan sen, mitä on tarkoituskin.

Esiintymispaikan takahuoneessa Elina Vettenrannan valtaa päättäväisyys. Hän kasaa itsensä: pyyhkii kyyneleet, hengittää muutaman kertaa syvään, huokaa Jumalan puoleen ja keskittyy vielä kerran rukoukseen.

Lavalle astuu tyylikkäässä iltapuvussaan säteilevästi hymyilevä nainen, joka ottaa meidät kuulijat helposti haltuun.

– Vaikka olen ollut välillä ennen esiintymistä ihan rikki, olen aina suoriutunut keikoista. En murru väärissä paikoissa enkä voi tehdä ohareita, kun ihmiset ovat tulleet kuuntelemaan minua.

– Pystyn siirtämään suuret ja rankatkin tunteeni lauluihin ja hyödyntämään kipeitä kokemuksiani ihmisten kohtaamisessa, Vettenranta pohtii myöhemmin siviiliminänsä ja julkisen minänsä suhdetta.

En päässyt kukoistamaan

Lahjakkaat esiintyjät ovat yleisön näkökulmasta usein ”kauniita ja rohkeita”, joiden on vaikea kuvitella kärsivän ihan samoista arkisista ahdistuksista ja komplekseista kuin muidenkin.

Elina Vettenranta tunsi itsensä vuosien ajan arvottomaksi. Ylikiltti suorittaja laittoi muiden tarpeet ja tunteet omiensa edelle.

– Minulla oli valtavasti riittämättömyyden ja huonouden tunteita. Elin kuin sumussa.

Vettenranta valittiin Seinäjoella tangokuningattareksi vuonna 2006. Laulaminen tarjosi ulospääsytien tukahdutetuille tunteille, taiteelliselle intohimolle ja ilmaisuvoimalle.

– Tunsin joutuneeni tukalan ahtaaseen muottiin. Kun luovuus ja sisäinen palo pääsivät vihdoin vapaaksi, minun oli pakko mennä kohti omaa minuuttani ja kipupisteitäni.

– Olin ollut ulkoa katsoen varmaan hyvä ja läsnäoleva äiti ja ystävä, mutten ollut kontaktissa siihen, kuka oikeasti olen.

Lue koko haastattelu Sanasta 29-30/17.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä