28.9.2017Teksti: Janne Villa

Jazzia tuskasta ja Jumalan armosta

Junnu Aaltonen on soittanut niin kuin on elänytkin – veitsi kurkulla. Pelon ja onnistumisen pakon vallassa. Edes Jumalan rakkauden kokemus ei vähällä vapauttanut itsensä arvottomaksi kokenutta huippumuusikkoa.

k-39-2017-4-Junnu Aaltonen

Rakkauden ja armollisuuden osoitukset eivät leimanneet Juhani ”Junnu” Aaltosen, 81, alkuvuosia. Ne muodostuivat synkästä ja surullisesta sarjasta hylkäämisiä.

Viinaan menevä muusikkoisä, kanttori-urkuri, jätti perheen kun Junnu oli vasta vauva. He asuivat välillä vastakkaisilla puolilla Lahden toria, mutta poika tapasi isän vain muutaman kerran.

Äiti meni sodan sytyttyä lotaksi. Poika lähetettiin asumaan isoäidin ja kahden veljensä luo.

– Avioeron kaikki katkeruudet, vihat ja väkivalta olivat voimakkaasti läsnä, ja ne kohdistuivat minuun.

– Jos nyt tapaisin nämä ihmiset, haluaisin halata, lohduttaa ja auttaa heitä. Heidän oli paha olla, Aaltonen kertoo omakotitalossaan Vantaan Martinlaaksossa.

Traumatisoitunut lapsi siirrettiin kahdeksanvuotiaana poikakotiin.

– Kohtelu poikakodissa oli kovaa. Jos joku vaikka pissasi alleen, rangaistus oli ankara. Olin hyvin pelokas. En pystynyt puhumaan vaan änkytin.

Lue koko juttu Sanasta 39


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä